Häpeän anatomia

ImageTämä viikko meni taas Lieksan tiimoilla (reissua valmistellessa ja siellä käydessä) ja palkkioksi onnistuneesta keikasta hankin Pielisentien Suomalaisesta kirjakaupasta itselleni matkalukemista, Marja Björkin uusimman romaanin Prole (Like 2012).Teos oli kaupassa myytävänä paraatipaikalla ja painoksissa oli kirjailijan nimmari. Ilmeisesti hän oli käynyt äskettäin kotiseudullaan markkinoimassa teostaan.

Björk on helsinkiläinen, lieksalaissyntyinen viisikymppinen juristi ja kirjailija, joka on tunnettu rankemmista ihmissuhdekuvauksista. Prole on jo hänen kolmas romaaninsa ja on julkistamisen jälkeen saanut nopeasti positiivista huomiota mm. kirjanystävien blogeissa. Jo kirjan nimi on provosoiva, luulen, että moni tarttuu siihen uteliaisuuttaan odottaen paljastusta työväenluokkaisuuden olemuksesta. Minä tartuin siihen lähinnä siksi, että se kertoo Lieksasta.

Romaani alkaa minulle tutulta kylältä, Kylänlahdelta, jossa päähenkilön perhe on pitämässä osuuskauppaa. Isä juopottelee konttorissa päivät pitkät ja äiti tekee kaikki työt myymälän puolella. Kun äitiä nuorempi Pankakosken tehtaan työläinen, peräkammarin poika Raimo alkaa vikitellä häntä sinisillä enkeleillä, hän jättää miehensä ja poikansa oman onnensa nojaan ja ottaa mukaan vain esikoistyttönsä, romaanin nimettömän kertojan. Kertojan nimettömyys on kiinnostava etäännyttämiskeino. Vauvoja tehtailevalla äitivampilla ei ole aikaa kutsua lapsiaan etunimillä.

Prole on kertomus työläisnaisista, jotka yhtäältä manipuloivat ketkuja lukihäiriöisiä juoppomiehiään, toisaalta seisovat heidän takanaan, vaikka mies iskisi hampaat poikki. Naisten ainoa keidas on tanssiravintola, jonne karataan silloin, kun miehet ovat iltavuorossa tai juoppoputkessa jossain peräkylillä. Yksi lähtee myymään sinne itseään viidelläkympillä, toinen odottaa komeaa konekirjoituskurssin kaupustelijaa, joka tulee hakemaan kauniin rouvan ulos syömään sellaisella autolla, johon duunarimiehellä ei ole varaa. Ironista kyllä, romaanin Kaatrahovi on edelleen pystyssä. Surulliset, väsyneet puolalaiset tanssiorkesterit käyvät siellä edelleen keikalla perjantai-iltaisin.

Kertojatyttö on syystäkin pihalla: hän ei pysty samastumaan isänsä suvun maalaisliittolaisiin arvoihin eikä äidin uuden miehen vasemmistolaisiin. Romaanin herkullisin tapahtumapaikka on tehtaan työläisten pesutupa, jossa kaikki perheen naiset raatavat vuorollaan. Pesutuvalla eletään vahvemmin kuin asunnoissa, se on todellinen yhteisöllisen draaman näyttämö, jossa juorutaan, riidellään ja naidaan. Vaikka kaikki muu elämässä repsottaisi, pesutuvan ja saunojen puhtaus on koko talonmiessuvun kunnia-asia.

Björk on 70-luvun muodin ja sisustuksen (vai sanoisiko anti-sisustuksen) kuvaamisen mestari. Romaanin juoni on niin rankka, että vain nämä tyylilliset yksityiskohdat tuovat lukijalle jotain helpotusta. Kasvavalla tytöllä on omat tukijansa, kun tytön äiti on kykenemätön opettamaan tälle naiseuden saloja. Uuden isäpuolen äiti Manti pyytää tyttöä valitsemaan mieluisensa vaatteet Anttilan kuvastosta ja muotilehdistä ja ompelee tälle nämä omista kankaistaan iltapuhteinaan. Naapurin maksullinen nainen kampaaja-Betty tekee tälle pehmennyksen puoleen hintaan ja vie jo viisitoistavuotiaana kapakkaan juomaan sinisiä enkeleitä.

Toinen kiinnostava elementti kirjassa ei minusta ole työväenluokka sinänsä (sen ”mauttomuudella” jopa mässäillään ja valittu näkökulma paljastaa kirjailijan oman nykyisen porvarillisuuden), vaan luokkasuhteet. Päiväkodissa vain tehtaanjohtajien kakaroiden tukka kammataan. Koulussa vain porvariston kakarat pääsevät lukemaan pitkää englantia. ”Miljoonaniemen” tennistä pelaavat tytöt pitävät hyvää huolta siitä, että vääränlaiset tytöt pysyvät omassa karsinassaan. Björkin näkökulmasta Lieksa osoittautuu julmana kasvualustana. Työläisten toisilleen osoittama solidaarisuus on haurasta. Verrattuna esimerkiksi äskettäin lukemaani Nousiaisen Metsäjättiin, tämä romaani ei anna syytä uskoa parempaan tulevaisuuteen Pankakosken kaltaisilla paikkakunnilla. Björk jättää kyläläiset mätänemään omaan paskaansa. 2010-luvulla se onkin näivettynyt peräkylä, josta kohta tarjotaan ilmaisia asuntoja kaikille tarvitsijoille.

Kirjan perhe on enemmän kuin dysfunktionaalinen, se keikkuu epärealististen haavekuvien ja itsetuhon välillä. Viina, väkivalta, irtosuhteet ja tunnekylmyys ovat jokapäiväisiä vieraita. Isä, veljet ja puolet isän suvusta muuttavat Ruotsiin, äiti jää Pankakoskelle saamaan turpiin. Kenellekään ei käy hyvin, mutta aikuisina osa pyrkii sovintoon. Kertoja häpeää vielä keski-ikäisenäkin sukunsa työväenluokkaisia tapoja. Sisarukset tapaavat lähinnä hautajaisissa, joissa kertoja häpeää heidän tupakanpolttoaan ja kykenemättömyyttä surra isävainajaa arvokkaasti.

Kirjasta tulee mieleen kaksi muuta rankkaa kasvukuvausta, Kreetta Onkelin Ilonen talo ja Susanna Alakosken Sikalat. Ainoa ero on, että tässä romaanissa lasten vanhemmat onnistuvat edelleen pitämään lapsensa (vain kampaaja-Bettyn tyttö on lastenkodissa äidin harjoittaman toisen ammatin vuoksi). Vaikka isät ja äidit ovat tässä moraaliltaan häilyväisiä, heillä on lähellä mummoja ja naapureita, jotka pystyvät tulemaan väliin äärimmäisessä hädässä (ehkä tämä on teoksen ainoa solidaarisuuden muoto). Olen lukenut liikaa näitä juoppouden ja väkivallan kuvauksia pystyäkseni heittäytymään täysillä tuohon kurjuuteen. Sen sijaan pidin kirjassa ajankuvan tarkkuudesta, Pankakosken kylän kuvauksesta sen teollisen nousukauden aikana ja muutaman sivuhenkilön inhimillisyydestä.

Lieksalaisille rasisteille suosittelisin tämän kirjan lukemista muistutuksena ajoista, jolloin kaupungin vuokratalot olivat kokonaan suomalaisten asuttamia. Uskoisin, että taloilla on nykyään rauhallisempaa kuin 70-luvulla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s