Aromaterapiaa kirjallisessa muodossa

Löysin vinkin Milla Keräsen esikoisromaanista Sisilian ruusu (Gummerus, 2012)  jostain kirjablogista. Historialliset rakkausromaanit eivät ole yleensä heiniäni, joten mietin ensin olisiko minusta edes arvioimaan teosta genrensisäisesti. Tartuin kirjaan lähinnä Sisilian vuoksi, ja myös siksi, että aiemmin arvioimassani Katherine Pancolin kilpikonnakirjassa oli myös nainen, joka kirjoitti romaania keskiaikaisesta rakkaudesta. Kaari Utriotakin tavasimme joskus takavuosien lukupiirissä, mutta lähinnä camp-hengessä.  Tähän teokseen tartuin vakavissani.

Uteliaana halusin nähdä, kuinka suomalainen nuori nainen aiheeseensa uppoutuu.1200-luvun Palermo kun ei ole kaikista helpoin kuviteltava miljöö, vaikka olisikin historian opiskelija, roolipelaaja tai muu aikamatkaaja. Uskoisin, että Keränen on tehnyt taustatyönsä huolellisesti – itse en tunne Sisiliaa niin hyvin, että olisin osannut bongata asiavirheitä.

Jo alkuvaiheessa teosta päässä alkaa soida Björkin Venus as a Boy. Päähenkilö, yläluokkainen neito Rosalia löytää luostarin puutarhasta enkelinoloisen vaalean miehen, joka ei puhu kuin muutaman sanan sisilian murretta. Rosalialla on kotoperäisiäkin kosijoita, nuori pojankloppi Giuseppe ja varakas herrasmies Salvatore, mutta hän viivyttelee naimapäätöksen kanssa saadakseen lisää aikaa seikkailla ja etsiä itseään. Päästäkseen lähemmäksi vaaleaa ihmemiestä hän pyytää isältään lupaa työskennellä luostarin yrttitarhassa ennen avioliittoon astumista. Tämä on jonkunlainen hyvän morsiamen hurskausharjoitus, joka opettaa häntä kuuliaisemmaksi tulevaa miestään kohtaan.

Loppu on uneliasta maagis-realistista legendaa. Kirja kuvaa Sisilian luontoa ja keskiaikaista ruoka-ja juomakulttuuria uskollisen yksityiskohtaisesti, ja erityisesti yrtteihin ja muuhun luonnonlääkintään liittyvät kohtaukset toimivat kuin kirjallinen aromaterapia. Luostarin arkeen liittyvät kuvaukset olivat kohtuumielenkiintoisia, niissä pääsi myös ns. tavallisen kansan arjen makuun. Kristityn ja islamilaisen kulttuurin kohtaamisiakin on runsaasti, kirja kuvaa rauhanomaisen rinnakkaiselon kautta, jossa kumpikin osapuoli on kohtaamisissa saamapuolella. Minareetin kutsuhuudot aamulla ennen auringonlaskua rytmittävät rakastavaisten kohtaamisia. Matkakirjana ja pikajohdatuksena Sisilian historiaan teos toimii erinomaisesti.

Kaunokirjallisesta näkökulmasta pidin kuitenkin romaanin juonta varsin ohuena – pelkkä uskonnollis-seksuaalinen hurmio enkelin kanssa yhtymisestä ei jaksanut kantaa loppuun asti. Tunnustan, että oikaisin viimeiset sata sivua, sillä en oikein jaksanut Rosalian simppeliä mentaliteettia. Vielä loppumetreillä hän yritti uskotella isälleen, että lapsen sikiäminen oli jumalallista alkuperää. Jos vielä päädyn uudestaan Sisiliaan, voisin antaa teokselle uuden mahdollisuuden beachilla tai laivan kannella.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s