Matka sisimpään

ImageSain eilen tutustua Tampereen kveekareiden hiljaiseen tapaamiseen. Olen lukenut ryhmästä Kirkkosanomista ja pitänyt sen tapaa palvella Jumalaa kiinnostavana, mutta olen ylipäänsä laiska lähtemään mukaan uusiin porukoihin. Yleensä tarvitaan sysäisy ulkopuolelta. Eilen se oli niin vahva, että tuntui melkein johdatukselta. Kokemus oli valaiseva, aion jatkaa harjoitusta syksyllä.

Oikeastaan ensimmäinen kosketukseni kveekareiden elämäntapaan tapahtui jo kahdeksan vuotta sitten Britanniassa, kun osallistuin akateemiseen seminaariin Järvialueella paikassa nimeltä Rookhow Centre (kuva ylhäällä). Vaikka kokous ei liittynyt millään tapaa kristillisyyteen eivätkä suurin osa osallistujista olleet kristittyjä, sen järjestäjä toimi mielestäni kuin kveekarit. Kuuluisa professori oli roudannut meille itse supermarketista ruoat ja halusi tieten tahtoen kokata koko jengille itse. Nukuimme kerrossängyissä tuossa vuonna 1725 rakennetussa kivitalossa ja pidimme seminaaria viereisessä ”Friends’ Meeting Housessa”. Paikan henki oli vahva, se jotenkin ohjasi välittömyyteen ja vaatimattomuuteen. Siellä oli hyvä hengittää. Ja tietysti luonto, paikkaa ympäröivä suuri ”Kveekareiden metsä”, oli henkeäsalpaava.

Toinen asia, jonka juuri sain selvää kveekareista, on liikkeen historiallinen kytkös kansainvälisiin työleireihin. Suomen KVT-järjestön historia on sidoksissa kveekareiden historiaan. Suomalaisia englanninkielentaitoisia nuoria kutsuttiin Lappiin avustamaan Amerikan kveekareiden komiteaa uudelleenrakennuksessa vuosina 1945-7. Yksi pioneereista oli Taisto ”Stade” Saarinen, joka kertoo värikkäästi järjestön alkuajoista KVT:n historiikissä. Alkuaikoina suomalaisillakin leireillä oli tapana pitää aamuisin hiljainen kokoontuminen.

Osallistuin nuorempana työleireille neljänä kesänä ja näillä leireillä opin enemmän kulttuurieroista ja konfliktien ratkaisusta kuin yhdelläkään yliopistokurssilla. Rauhanaate ja erilaisuuden hyväksyminen olivat leirien parasta antia. Viime aikoina olen huomannut, että KVT:llä on erityisiä leirejä jopa meille perheellisille ja senioreille. Tekisi mieli palata tuohon tapaan matkustaa ja kokea maailmaa.

Aina ei kuitenkaan tarvitse lentää Euroopan toiselle laidalle oppiakseen elämään ihmisiksi erilaisten ihmisten kanssa. Matka sisimpään ja ihmisyyden olemukseen voi hyvin alkaa kotoa.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Matka sisimpään

  1. Anu,

    Luin suurella mielenkiinnolla blogitekstejä. Löysin sinut, kun googletin hakusanalla kveekarit. Kirjoitin juuri erään setlementtityöntekijän haastattelun, joka kertoo, mitä kirja ”Kveekarien jäljillä” hänelle merkitsi.

    Toimitan Setlementtiliiton lehteä, ja ajattelin, että voisit kirjoittaa lehteen jotakin. Seuraavan lehden juttulista on lyöty lukkoon, mutta syksyn lehti odottaa jo ideointia.

    Jos asia kiinnostaa sinua, olen iloinen, jos otat yhteyttä.
    En ole sosiaalisessa mediassa.

    terveisin
    Helena Hyvärinen
    040 517 8425

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s