Ennen kuin chick lit keksittiin

Jos antaa lapselle nimeksi Anita, hänestä taatusti tulee kirjailija. Fanitan ainakin neljää Anita-nimistä kirjailijaa, joiden lajityypit ja teemojen valinta ovat hyvin erilaisia. Anita Desai on Intian kulttuurisen kirjon syvällinen maalari, Anita Brookner taas kirjoittaa kuivaan ja kyyniseen tyyliin dysfunktionaalisista ihmissuhteista, Anita Konkka taas vie karjalaiset juurensa maailmalle tuulettumaan tehden kaikesta feminististä road movie’a.

Noin vuosi sitten löysin alekorista amerikkalaisen Anita Shreven romaanin Merilasia (2002).  Tartuin kirjaan vain sen poeettisen nimen vuoksi – kaikki merestä löydetty kutsuu minua. Aloin lukea teosta ilman ennakkokäsitystä kirjailijasta tai hänen tuotannostaan. Ihastuin. Amerikan itärannikon valkoisen väestön historia ei ole koskaan kuulunut lempiaiheisiini. Olen nähnyt ja kuullut siitä liikaa kuvauksia tähän ikään mennessä. Shreven kirjoitustyylissä oli kuitenkin sitä jotain. Hän on äärimmäisen taitava juonien punoja ja jännityksen luoja.

Onko Shreven tuotanto  naiskirjallisuutta? Viihdekirjallisuutta? Chick litiä? Onneksi Shreve alkoi kirjoittaa kauan ennen kuin chick lit terminä keksittiin. Hänen kustantajansa ovat halunneet markkinoida kirjoja naisille, strategia näkyy eritoten kirjojen kansissa. Tästä huolimatta kirjat ovat hyvin humanistisia ja niissä on vahvoja mieshahmoja. Perinteisiä rakkausromaaneja näyttää olevan vain muutama, suurin osa teoksista keskittyvät laajempiin historiallisiin ja yhteisöllisiin teemoihin. Hänet tunnetaan eritoten kriisien, onnettomuuksien ja muiden ääritilanteiden kuvaajana.

Shreve ei ole kirjailijana megajulkkis, hänen biografiansa on niukka, hän selvästi kuuluu ”vanhaan kouluun” antaen teosten puhua puolestaan. Hän on saanut ensimmäisen romaaninsa julkaistua vasta yli 40-vuotiaana, ennen tätä hän on toiminut opettajana ja journalistina. Asunut kolme vuotta Keniassa kirjoittaen siellä nairobilaiseen aikakauslehteen – Afrikka-teema tulee esille vasta toiseksi viimeisessä romaanissa A Change of Altitude. Suurin osa teoksista sijoittuu Uuteen Englantiin, nähtävästi yksi romaani toisen maailmansodan aikaiseen Belgiaan.

Olen vuoden sisällä lukenut kolme hänen teostaan, hienointa tuotannossa on monipuolisuus.

Merilasia keskittyy 30-luvun laman kurjimukseen ja lapsettomaan nuoreen pariin, jotka löytävät elämäänsä ilon ottamalla ison ottolapsen. Tässä hienointa on poeettinen kieli ja paikallisuus. Luonnon kuvaukset, meren anteeksiantava äärimmäisyys.

Uusin romaani Rescue kertoo tämän päivän yksinhuoltajaisästä, joka etsii tyttärensä kadonnutta äitiä. Perhe on hajonnut aikanaan äidin alkoholismin ja traagisen rattijuopumusonnettomuuden takia. Mies on joutunut luopumaan elämänsä haaveista ja elättämään tytärtä ensihoitajana kotipaikkakunnallaan. Tyttären aikuistuessa eteen tulee samantyyppisiä ongelmia kuin äidillä nuorena ja isä haluaisi myöhemmin raitistuneen taiteilijaäidin paikalle ohjaamaan tyttären elämää toiselle raiteelle. Tarina kerrotaan puhtaasti äijänäkökulmasta, siinä ei ole mitään chickiä. Hienointa vaikean aiheen käsittelyssä on totaalinen moralismin puute.

Viimeksi luin 90-luvun menestysromaanin Vaarallisia kirjeitä (Where or When). Tässä nelikymppinen mies ja nainen, kummatkin naimisissa omilla tahoillaan, löytävät toisensa kirjeenvaihdon välityksellä, he olivat kesäheiloja 13-vuotiaina katolisen kirkon leirillä. Tämä oli kliseisin romaani näistä kolmesta, aiheesta josta ehkä on jo kirjoitettu liikaa. Tässäkin positiivista oli laajempi yhteiskunnallinen konteksti (90-luvun lama, kodittomuuden ja työttömyyden uhka) ja Uuden Englannin merellinen paikallisuus. Ruokakuvaukset olivat loistavia. Meren rannalla sinnittelevät tai merestä elantonsa saavat sivuhenkilöt olivat kiinnostavampia kuin rakastuneet päähenkilöt.

Realistisena kertojana Shreve voi pitkästyttää joitain taideproosan ystäviä. Minulle hänen teoksensa ovat olleet kuin paluu vanhan ystävän luo kahville kahdenkymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Sadepäivän ilo, poikkeama valtatieltä johonkin nuhjuiseen kuppilaan, josta ei vieläkään saa soijalattea, vaikka kuinka inuaisi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s