Kärpäsenä Zizekin katossa

Filosofi Slavoj Zizek kertoo Guardianin haastattelussa (11.6.2012) vievän kaksitoistavuotiaan pojan lomalle absurdeihin paikkoihin kuten Dubaihin, jossa isä ja poika shoppailevat, syövät illallista luksusravintoloissa ja pelaavat pleikkaa aamukolmeen. Marxistina hän kuitenkin huolehtii siitä, että poika näkee myös luksuskohteiden nurjan puolen: hän tutustuttaa lapsensa pakistanilaisiin taksikuskeihin, joiden kautta voi tutustua siirtotyöläisten arkeen.  Isä ja poika siis viettävät lomillaan todellista laatuaikaa.

Haluaisin olla kärpäsenä katossa heidän hotellihuoneessaan. Haluaisin tietää, kuinka maailmankuulu filosofi kommunikoi teinipoikansa kanssa. Keskustelevatko he korkealentoisin käsittein jo aamiaishuoneessa? Vai onko Zizekin joskus mahdollista taantua marisevaksi turistiksi, jonka päivän suurin ongelma on hiertävät sandaalit?

Pappa-Zizekillä on millä mällätä. Hän on ansainnut miljoonansa älyllä ja performanssilla. Hänen seitsemänkymmentäviisi teostaan on käännetty kymmenille kielille; kotona Ljubljanassa hänen teostensa eri versiot täyttävät kokonaisen huoneen. Hänen elämästään yliopistojen rocktähtenä on tehty useampi dokumentti, joissain maissa häntä  on seurattu myös juorulehdissä, johtuen siitä, että hänen viimeisin eksänsä on kuuluisa alusvaatemalli.

Zizek vihaa hippejä, monikulttuurisuusaktivisteja, ja kaikkia jotka kuvittelevat olevansa kulttuuriradikaaleja. Kävin hänen kotikaupungissaan viime syksynä ja omalla hippitutkallani mitattuna kaupunki oli Euroopan hipeimmästä päästä. Metelkovan kulttuurikeskus oli varsinainen elämys. Voin hyvin kuvitella, kuinka Zizek kiertää paikan kaukaa, koska vihaa tämän tyyppistä ”tiedostamista”. Yhdessä asiassa olen Zizekin kanssa samaa mieltä: köyhäily ja vaihtoehtoisuus on yleensä mahdollista vain niille, jotka tulevat keskiluokkaisista paremmin toimeentulevista kodeista.

Kotiinsa tulevalle toimittajalle Zizek tarjoaa cokista mäkkärin muovimukista. Hän vihaa opiskelijoita, varsinkin sellaisia, jotka tulevat kysymään neuvoa henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Hän vihaa tunnustuksellisuutta, erityisesti seksuaalisista ongelmista puhumista, mutta tyypilliseen tapaansa avautuu toimittajalle omasta seksielämästään jo hississä. Haastattelu oli viihdyttävin, jonka olen lukenut vuosiin – en muista milloin viimeksi nauroin ääneen sanomalehteä lukiessani. Vaikka yritän kynsin ja hampain päästä eroon akateemisesta pönötyksestä, Zizek kuuluu siihen kerhoon teoreetikkoja, joista on vaikea luopua. Ehkä luen häntä vielä joskus salaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s