Juhannustaikaa

Juhannus lähiössä: lapset ovat lähteneet tahoilleen, olen yksin kotona, käyn Hervannan Malabadissa lounaalla ystäväni kanssa. Malabadissa on aina hyvä tunnelma, siellä oikeasti kokee käyvänsä pikaisesti Turkissa. Aattona tupa on täynnä ulkomaalaisia opiskelijoita. Buffetin tarjoamiset ja kylmä Efe’s maistuvat. Isäntä kiittää meitä kaikkia sydämellisesti lähtiessämme, koko ravintoloitsijan perhe on tänään paikalla. Mutta juuri tämä ahdistaa: minun perheeni ei ole koossa, kaikkien muiden on.

Kävely takaisin kotiin, ilma on kuin morsian, Hervannan valtaväylän reunukset hillittömässä kukkaloistossa. Miksi tänä vuonna on enemmän kukkia kuin aiempina? Silmät havaitsevat päivän kauneuden, mutta jostain syystä en pysty nauttimaan mistään. Ahdistaa palata tyhjään kotiin. Kiukuttelen ja itkeskelen, en ymmärrä, miksi minut on jätetty näin, kun taatusti kaikki kaverit ja sukulaiset juhlivat jossain iloisesti. Niin minäkin usein, viime vuonnakin oli luksusmeininki mökillä. Ikävä mökkiä, ikävä koko sukua, ikävä Puulavettä ja saunaa. (Totuus on, ettei kukaan lähisuvustani ole mökillä, sisarukset ulkomailla, isä potee hyttysallergiaa, minua ei siis ole jätetty, mutta haluan uskotella niin).

En pysty keskittymään lukemiseen enkä kirjoittamiseen. Chattaan toisen ystävän kanssa mahdollisesta reissusta Thaimaahan ja Burmaan. Onneksi ulkomaalaiset eivät vietä juhannusta. Selailen lentohintoja. Sairaan kallista, halvimmat lennot Bangkokiin melkein 800 euroa. Vaikka todennäköisesti en tämän kesän jälkeen reissaa minnekään kauas vuosikausiin, ajatus reissusta inspiroi. Alan siivota kaappejani siinä toivossa, että löytyisi aarteita kirpparille vietäväksi. Jos myisin koko irtaimiston, kuinka kauas sillä pääsisi`?

Saan pari tuntia kulumaan yhden kaapin parissa. Matkalaukullinen käsittämätöntä roinaa. Tämä on vasta alkusoittoa. Voisinko vihdoin luopua muutamasta Buddhan päästä? Tai kokoelmasta indo-pakistanilaisia sisätossuja, joita en tosiaakaan koskaan käytä? Miten ihmisellä voi olla ainakin kymmenen Nekalan löytöliiteristä ostettua kitschistä seinäkoristetta, jota hän ei ole koskaan ajatellut ripustavansa seinälle? Ja miksi hänellä on loputtomasti skräppäystarvikkeita, vaikka hän ei todellakaan harrasta skräppäystä? Olenko himohamstraaja? Tuleeko joku tekemään minusta kohta tositeeveeohjelman?

Luultavasti rojuista tienaa vain satasen, mutta sekin olisi kotioppäin. Sopiva uusi kirppis löytyy läheltä, sen sivuilta voi itse printata myyntilappujakin.

Siirryn kirjahyllylle, kirjojen myyminenhän on pyhäinhäväistystä, mutta takavuosina olen tienannut hyvin kevyehköillä suomenkielisillä pokkareilla. En saa siirrettyä vielä yhtään myyntipinoon, mutta vietän toiset pari tuntia kirjahyllyn tuunauksessa. Käyn läpi noin kolmeasataa runokirjaa, joista olen lukenut ehkä 10%. Viime vuosikymmenellä minulla oli pakkomielle roudata Kirjatorilta pois kuleksimasta lähestulkoon kaikki euron-parin maksavat lyriikkateokset. Tämä siksi, että minua säälitti runokirjojen alhainen myynti tässä maassa. Halusin tehdä kulttuuriteon.

Aika paljon kokoelmassa on myös lahjaksi saatuja, kirjailijan itse signeeraamia aarteita. Sydämetöntä niitä olisi myydä. Ja kuka niitä ostaisi? Omistuskirjoitukset hellyyttävät, muistuttavat ajasta, kun istuin enemmän keskustan baareissa kirjoittavien ihmisten kanssa. Miksi en enää, miksi olen mummoutunut tänne lähiöön? Taatusti tänäänkin olisi jossain sellaiset iltamat, joissa kokisin oloni kotoisaksi. Mutta kun en osaa lähteä mihinkään yksin, varsinkaan juhannuksena.

Levyhyllylle en vielä uskalla. Levyjen myyminen on kauhein ajatus, vaikka nykyään kuuntelen enemmän musiikkia netistä.

Kokkotulien aikaan alan jo olla epätoivoinen. Onneksi meillä on kotona juomana vain cokista. Vedän siis itkuiset cokiskännit. Kukaan ei muista minua, ei edes tule tyypillisiä jussitekstareita. Yhdeksän maissa piippaa. Äitikaveri kertoo, että poikani saa pian kyydin kotiin. Heti helpottaa.

Katson pojan kanssa suosiolla amerikkalaista ohjelmaa vankilapaosta. Ensi viikolla kastamme nahkamme Puulaan, tämä on jo päätetty. Vaikka sinne joutuisi menemään taksilla.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s