Kattoterassilta ja postimerkkirannalta

Terveisiä tukalan kuumasta Trapanin kaupungista. Matkasuunnitelmamme on nyt lyöty lukkoon: kuuden päivän jälkeen täällä siirrymme neljäksi päiväksi Marettimon saarelle ja sen jälkeen ampaisemme kauhealla köysiradalla Ericen keskiaikaiseen kylään loppuajaksi. Trapani on kooltaan noin kolmasosa Tampereesta, mutta siihen sulautuvat Ericen, Valdericen, Marsalan ym. kaupungit, urbaania keskittymää siis on laajalti. Kalliita putiikkeja on tolkuttomasti (ilman asiakkaita), kaupungin keskustasta löytyy kolme käpyistä supermarkettia, mutta tavallinen kansa ostaa ruokansa kärrymyyjiltä ja liha/kalakaupoista. Pääkatujen ulkopuolella iso osa liikehuoneistoista ammottaa tyhjinä. Epäilisin, että ovat lähteneet pohjoiseen.

Viime vuonna asuimme Trapanissa kokonaisen viikon, mutten löytänyt täältä tarpeeksi tekemistä, teimme retkiä ulkomaailmaan harva se päivä. Tänä vuonna Trapani vaikuttaa jopa uneliaammalta kuin viime vuonna (sen huomaa jopa afrikkalaisten kaupustelijoiden poissaolona), mutta se ei ole välttämättä huono asia. Täällä nimittäin kokee ihan tavallista sisilialaista arkea. Ihmiset baareissa ja kaupoissa jaksavat jutella vähäiselläkin kielitaidolla. Olen itse kehittänyt itselleni turisti-italian, jolla pärjään tilanteessa kuin tilanteessa. Sanavarastoni saattaa olla jo 500:n hujakoilla.

Majapaikkamme täällä, Alla Due Badie-huoneistohotelli, on niin mukava, että täältä on vaikea päästä ulos seikkailemaan. Ilmastointi ja nettiyhteys toimivat maagisesti. Hotellin kattoterassilta näkee kaupungin yli ja kuulee kaikki sen äänet. Lintujen parlamentin seuraaminen on rentouttavaa. Samoin paikallisen harmonikkastaran repertuaari kiinnostaa: kyllä hemmetti se vetää Metsäkukkia, jonka luulin olevan suomalaiskansallinen biisi. Tutkittuani asiaa tarkemmin huomaan, että säveltäjä onkin ollut skotti ja sävelmä on luultavasti kantautunut ympäri Eurooppaa hieman eri varianteissa. Romantiikan kieli on ylikansallinen. Lintujen ja harmonikan lisäksi voi kuunnella vihellystä, perheriitoja ja työkaverien äänekästä erimielisyyttä. Vain eka yönä kuulin hieman paikallista känniräyhää. Enimmäkseen yhteenotot tapahtuvat selvin päin keskellä päivää.

Hotelli on kaupungin ydinkeskustassa yöelämän verkkaisessa sykkeessä. Kaksi suosituinta terassia on nurkan takana. Niiden sohvilla ja korituoleissa loikoilee lähinnä lapsiperheitä reippaasti yli puolenyön. Trapanissa ei ole yökerhoja eikä pelkästään aikuisille suunnattua viihdettä. Täällä kaikki tehdään monen sukupolven voimin yhdessä. Teinitytöillä on kivaa muodikkaiden mummojensa kanssa. Dolce&Gabbanaan pukeutuvat mummot tosin saattavat olla Milanosta, mutta tulevat tänne kesäisin juhlimaan muinaisia juuriaan.

San Vito lo Capon postimerkkirannalla käytiin toissapäivänä. Reissu on sen arvoinen, mutta Trapaniin palatessa huokaisee helpotuksesta. San Vito on yksi Sisilian suosituimmista rantakohteista, rannalta saa korkeintaan postimerkin kokoisen pläntin, jos ei suostu maksamaan maltaita aurinkovarjosta ja tuolista. Itse asiassa koitimme vuokrata kalliin paikan auringosta, mutta se ei onnistunut, koska tulimme sinne liian myöhään (noin puolenpäivän aikaan). Italialaiset todella osaavat nauttia rantaelämästä, he tekevät siellä pitkää työpäivää. Pahimmat rantaleijonat ovat keski-iän ylittäneitä eivätkä he ole koskaan kuulleetkaan aurinkorasvasta. Jopa paikalliselle oliivi-iholle tuo rusketuksen taso on hengenvaarallista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s