Muistiinpanoja ekoparatiisista

Marettimo on salaisuus, josta en haluaisi kertoa kenellekään. Älkää siis missään nimessä matkustako sinne. Sehän on Jumalan selän takana, eikä siellä kirjaimellisesti ole mitään. Se on pienen pieni saari, jolta nuoriso on perinteisesti tahtonut pois heti koulut käytyään. Nykyään saarella asuu vakituisesti vain n. 300 asukasta, joista valtaosa eläkeläisiä. Heidän luokseen tulee kesäisin armeija lapsenlapsia, kissoja ja koiria kaupungeista. Saarella syntyneitä lapsia on niin vähän, että he voivat käydä siellä koulua vain alaluokat. Koulussa on vain yksi opettaja, joka opettaa samaan aikaan kaikkia luokkatasoja ekaluokasta kuudenteen.

Marettimo on maailman paras mummola. Mummot ja papat ovat tyytyväisen oloisia, heillä on paljon kavereita ja he saavat edelleen kicksejä lautan tulosta satamaan. Papoilla on oma parlamentti Rannikkovartioston talon edessä, penkeillä istuu aina parisenkymmentä herrasmiestä seuraamassa maailman menoa ja juoruamassa. Toinen parlamentti on La Scaletta-baarin terassi, siellä käy myös nuorisoa (neli-viisikymppisiä), merikarhuja ja naisia.

Marettimo-nimi tarkoittaa ”meritimjamia”. Timjamia saarella kasvaakin miehen korkuisina puskina. Laventelia myös. Joillain rikkailla on viikuna- ja oliivipuita puutarhoissaan. Egadisaarista se on vehrein, kaksi muuta, Levanzo ja Favignana näyttivät ainakin laivan ikkunasta loppuunpalaneilta heinäkuun paahteessa. Levanzo on Marettimon lailla vähemmän tunnettu ja villi, Favignana on turistirysä, jolla on postimerkkirantoja.

Liharuokia ei Marettimon ravintoloista saa, saarella ei ole perinteisesti ollut muita eläimiä kuin aaseja ja hevosia tavaroiden kuljetukseen. Ruokavalio koostuu lähes kokonaan meren elävistä ja vihanneksista. Kyläkauppoja on kaksi, valikoimat  suppeat. Kauppaa käydään enemmän skoottereista, mopo- ja golfautoista – tuotteet viedään huonojalkaisille suoraan kotiovelle. Muutama hätäisesti kyhätty turistikauppa on, mutta yrittäjillä on mielikuvituksen puutetta. Tuliaiset jäävät ostamatta.

Mietittiin poikani kanssa, mitä tapahtuu, kun marettimolainen pääsee ensimmäistä kertaa automarkettiin. Meneekö sekaisin, kun hyllyssä on sataa eri aamiaismurolajia? Saako paniikkihäiriön kassajonossa? Lautoilla näin ihmisten raahaavan mukanaan kodinelektroniikkaa ja isoja ruokaostoksia. Ustica Lines ja Siremar-laivayhtiöt ovat monien kauppakasseja.

Yritimme selvittää, kumpi laivoista on Silja, kumpi Viking. Nyt voimme kokemuksen rintaäänellä suositella vain Ustica Linesia. Siremarin meininki oli pelottavaa, kantosiipialuksen sivuovi oli rikki ja köytetty narulla kiinni, vesi roiskui sisään viiden sentin raosta. Lisäksi lautalla on suuri purjoamisriski pienemmälläkin merenkäynnillä. Ustica Lines oli muutaman euron kalliimpi ja hitaampi, mutta vaikutti luotettavammalta firmalta.

Marettimolla on vain yksi kunnollinen hotelli, jossa yövyimme, Marettimo Residence. Sen lisäksi huoneita voi vuokrata joidenkin kauppojen yläkerroista. Marettimo Residence on ekohenkinen hotelli, se käy aurinkoenergialla ja sen puutarha on suunniteltu hiljaisuuden retriittejä ja runojen kirjoittamista varten. Huoneet oli sisustettu lähes kokonaan IKEA:n puisin kalustein. Kuinkahan monta kontillista hotelli on tilannut IKEA:n kamaa saarelle, ja onko se ekologista? No, annettakoon se heille anteeksi, sillä huoneissa oli hyvä olla. Lisäpointseja myös uima-altaasta ja poreista, ilman niitä olisimme nääntyneet, sillä meressä uiminen oli risky business ison meduusakannan vuoksi.

Haaveilin patikoinnista tai pyöräilystä saaren kaukaisempiin kolkkiin, mutta 40 asteen kuumuudessa jaksoin sahata vain hotellin ja kylän väliä. Saarella kasvaa erikoisia kasveja, villiorkideoita ja argan-pensaita. Ilmeisesti siellä on joku biologinen tutkimuskeskus, johon voi hakea residenssiä, ja sukeltajilla näytti olevan omat kuvionsa myös.

Marettimolaiset eivät ole vielä oppineet tuotteistamaan luontoaan ja hiljaisuuttaan. On merkillistä matkustaa Välimeren kohteeseen, jossa kukaan ei yritä myydä sinulle mitään. Marettimo muistuttaa enemmän Kreikan saarta kuin mitään näkemääni Italian kohdetta, mutta kokemukseni Kreikasta ovat olleet kaupallisuuden läpitunkemat. Kuvittele siis Kreikka ilman basaarimeininkiä.

Paikalliset kalastajat haluaisivat kehittää kalaturismia, esim. kalastusretkiä. Onhan saarella käynyt sellaisia kuuluisuuksia kuin Gordon Ramsay ja Jamie Oliver nostamassa paikallisen kalaruoan profiilia. Sen verran ymmärrän jo italiaa, että kuulin vanhemman kaupunkilaismiehen purnaavan hotellin baarin pitäjälle, että miksi nämä tyypit tunkevat kaikkialle vain kalaa, eikö heillä ole mitään muuta tarjottavaa? Hyvä kysymys, sillä itsekin kyllästyin kalaruokaan viidessä päivässä. Toisaalta toivoisi, että Marettimo pysyisi sellaisena kuin nyt on, rosoisena ja epäkaupallisena.

Siksi toivon, että saarelle ei tulisi suurta kansainvaellusta. Samalla turismi olisi melkein välttämätöntä nuoremman väen pitämiseksi leivän syrjässä kiinni. Eli jos varoituksista huolimatta innostutte tuonne lähtemään, lähtekää keväällä tai syksyllä, kun voitte liikkua luonnossa ilman pelkoa lämpöhalvauksesta. Silloin saatte saaresta maksimaalisesti irti.

2 kommenttia artikkeliin ”Muistiinpanoja ekoparatiisista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s