Leninki rapujuhlille

Tavaroista luopuessa olen etsinyt aiheesta kertovia blogeja. Aika monethan harrastavat kirpparilöytöjensä kuvaamista nettiin. Tämä osasto ei kiinnosta, mutta eteeni on tullut kaksi hulvatonta blogia,  jotka naureskelevat koko harrastukselle.

Suomalainen Paskat kirppislöydöt (http://paskatkirppisloydot.blogspot.fi) on parinkymmenen ”agentin” yhteisyritys, jossa he kuvaavat kirppisten helmiä ympäri Suomea. Aika moni postauksista on – ylläri ylläri – Tampereelta.  Ihmiset todella myyvät käsittämätöntä kamaa, kuten lyijykynän pätkiä, tamponeja ja tyhjiä kahvipusseja. Blogin tarkoitus on herätellä kansaa miettimään, mitä kirppareille vie ja kuinka tavaroita kannattaisi hinnoitella. Pelkään tietysti, että oma pöytäni päätyy kuvattavaksi, mutta jos niin käy, saanhan siitä vartin julkisuuden blogosfäärissä.

Amerikkalainen Regretsy (www.regretsy.com) on suomalaista blogia ilkeämpi, suorastaan ruokoton. Sen pitäjät etsivät aarteita sivustolta nimeltä Etsy, joka on käsityöläisten ja tuunaajien nettikauppa. Jos Paskoja kirppislöytöjä selatessani hihittelin myötätuntoisesti, Regretsy sai minut ulvomaan pahansuovasti. Amerikkalaiset osaavat ainakin omien taitojensa markkinoinnin eikä itsetunnossa ole häikkää. Ihan käsittämättömiä ”taideprojekteja” ihmisillä, kuten omista hiuksista ja kynsistä kodintekstiilien väsertäminen.  Oma osionsa on tietty erilaiset peniksiä ja vaginoita esittävät luomukset. Kuvissa poseeraa yleenä taiteilija itse sorvin äärellä tai oma luomus päällä, tosi pervosta kuvakulmasta nähtynä. Jotenkin sivusto huokuu ihmisten perimmäistä yksinäisyyttä:  nämä tosielämän mallit ottavat kuvia itsestään ja luomuksistaan ei pelkästään myyntitarkoituksessa, vaan myös saadakseen huomiota miehinä ja naisina. Ja mikäs siinä.  Varmaan tee-se-itsesivustolta löytää paremman heilan kuin baarista.

Tavallaan kumpikin sivusto on esimerkki postmodernista taiteesta: katselen kuvia ”löydettynä runoutena” tai kollaasina, periaatteella ”todellisuus on fiktiota käsittämättömämpää”. Vaikka blogien pitäjien perimmäiset tarkoitusperät eivät ehkä ole taiteelliset, he ovat onnistuneet tahallaan tai tahattomasti luomaan loistavaa kuvajournalismia. Kirjoittajana kuvittelen ihmistyyppejä ja koteja, joista aarteet ovat peräisin. Kirppisaarteiden kohdalla ehkä kiinnostavimpia ovat tavaroiden kuvaukset – vanhempi väki todella runoilee tuotteisiinsa myyntilauseita. Itsekin näin tänään kirpparilla mekon, jossa luki ”Leninki rapujuhlille”. Mietin, miksi juuri rapujuhlille. Ja millainen on myyjä, joka kertoo asiakkaalleen, missä vaatetta kuuluisi käyttää?

Minusta käsittämättömimpiä esineitä ovat kaikenlaiset telineet ja pitimet, kuten kännykän lepotuoli, kauhateline, teepussin asetti, ja kuvan kampateline. Nuottitelineen ja maalaustelineen vielä ymmärrän. Mutta kun ihmiskunnan kekseliäisyys keskittyy jonkun tavaran pitämiseen pystyssä toisen avulla, silloin alkaa mietityttää elämän tarkoitus.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s