Runollinen dystopia

Emmi Itärannan (2012) Teemestarin tytär on ollut lukulistallani pitkään. Ihastuin jo kustantajan kuvaukseen ennen sen julkaisua, ajatukseen Suomesta itämaisena totalitäärisenä valtiona, jossa on vesi loppu ja jossa teemestarit sinnittelevät salaisine lähteineen. Romaani on hyytävän kaunis kuvaus teeseremonioista ääriolosuhteissa. Pohjoiseen Eurooppaan on iskenyt jo vuosisatoja sitten ekokatastrofi; Pohjanmeri on saastunut, pohjoinen Norja ja Ruotsi ovat asuttamattomia, Suomen aluetta hallitaan Venäjältä ja Siperiasta käsin merkittävänä talousalueena Vienanmeri.

Tarina tapahtuu Kainuussa tai Vienan Karjalassa. Kuusamosta puhutaan lähikaupunkina, mutta teemestari tyttärineen asuu syvällä korvessa. Vuosikausia teemestarin perhe on saanut erityisannoksia vettä ja poliittisen johdon suojelua; vallan vaihduttua nyöri isän kaulan ympärillä kiristyy, hänen toimiaan pidetään epäilyttävinä ja heidän kotiinsa tehdään perusteellisia etsintöjä. Isä ja tytär haluavat suojella salaista tunturinsisäistä lähdettä, josta on vedetty hana heidän kotiinsa. Samalla ympärillä ihmiset kuolevat kuivuuden ja epähygienian aiheuttamiin sairauksiin.

Norea-tyttö valitsee myös teemestarin ammatin, vaikka hänen äitinsä yrittää saada häntä muuttamaan mielensä. Yhdessä parhaan ystävänsä kanssa he kaivelevat entismaailman jätöksiä vanhalla kaatopaikalla ja löytävät outoja muovisia laatikoita ja hopeakiekkoja. He keksivät keinon kuunnella ikiaikaisia äänitteitä, joista yhdestä paljastuu historiallinen totuus. Norea etsii epätoivoisesti vastausta kysymykseen, miksi heidän maailmansa on tuhoon tuomittu. Hän etsii myös avaimia, joilla tulevaisuuden suunnan saisi käännettyä kohti parempaa.

Tulevaisuusdystopiana Teemestarin tytär on omintakeinen eikä ehkä niin kammottava kuin muutama muu, johon olen tutustunut (esim. äskettäin lukemani Hunger Games). Kerronnan ote on paikoitellen jopa lempeää. Välillä tuntuu, että teos olisi suunnattu erityisesti nuorille, vaikka ei sitä nuortenkirjana markkinoida. Teoksen tiukka kategorisointi olisikin turhaa. Jokainen voi itse päättää, onko tämä skifiä, fantasiaa vai aikuisten satu.

Luulisin, että teos kiinnostaisi laajempaa lukijakuntaa Suomen ulkopuolella; se on kirjoitettu niin, että siihen pääsee käsiksi, vaikkei tietäisi höykäsen pöläystäkään Suomesta. Tämä Suomi on läpikotaisin orientaalinen, ilmastoltaan semitrooppinen, eläimistöltään ja kasvistoltaan uppo-outo. Kaikkialla on hyönteisiä, tuholaisia ja syöpäläisiä niin, että henkilöt joutuvat kulkemaan ulkona erityinen myssy päässä. Ikävä kyllä, kirja muistuttaa minua myös tästä kesästä ja mökillä olosta. Moni kirjan yksityiskohta tuntuu liian todelta. Tämä kai on onnistuneen skifin lähtökohta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s