Uniluoto

Mikä paikan nimi, mikä-mikä-maa. Jo pelkkä nimi saa runosuonen kukkimaan. Kello yksi iltapäivällä lauantaina pubi Aallonmurtajasta kuuluu pelottavaa mölinää. Seisomme paikallisen koulun edessä, rakennuksia on kaksi. Huikea vuosisadan alun monivärinen pitsihuvila ja ankea betonimöhkäle, joka kuvittelee edustavansa funktionalismia. Kaunista taloa pidetään romuvarastona, koulu näyttää toimivan rumiluksessa. Poikani kysyy: ”onko tämä koulu vaiko vankila?”

Kysymykseen on vaikeaa vastata. We don’t need no education.

Pitsihuvilan rakennutti merikapteeni Oscar Heine, joka hienostellakseen saksalaisti nimensä satakuntalaisesta Heinosesta. Heinen huvilan vieressä on saksalainen merimieskirkko. Saarella oli myös saksalaisten ilmasiipialustukikohta II maailmansodan aikana, josta myöhemmin tuli Suomen sotavankien säilytyspaikka.

Puutalounelmien ja betonin vuoropuhelu kummastuttaa. Täällä myös bussipysäkit on tehty betonista, ne puhuvat omaa, karua kieltään.  Yksinkertainen viesti: parempi lähteä kuin jäädä. Mutta miksi lähtisin, kun tuolla alhaalla rannassa on pala Suomen kauneinta luontoa?

Lopulta mölisijät karkotetaan baarista. He painavat edelleen huutaen läheisille kerrostaloille, missä joillain heistä on koti. Taloissa on seitsemän kerrosta, ne pistävät silmään puutaloidyllin keskeltä. Penthouse-huoneistoista näkee kauas merelle ja läheisiin saariin. Iso kolmio n. 40 000 e.

Joskus täälläkin on toiminut kauppoja, ehkä on ollut pankkikin ja apteekki. Hylätyissä liikerakennuksissa asuu nyt hippejä. Hipit ripustavat valtaviin kaupanikkunoihinsa 70-luvun retrokuvioisia verhoja. Kello yksi lauantaina kaikki verhot ovat kiinni. Uniluodon hipit nukkuvat vielä.

Unskin baarikin näyttää olevan jonkun hipin verstas. Aikoinaan se oli raju merimieskapakka, jossa suomalaiset ja ulkomaalaiset merikarhut tappelivat samoista naisista. Unskilan historia on väkivaltainen. Sen legendoja muistellaan edelleen: esimerkiksi Dingon Neumann kävi siellä 15-vuotiaana olusella lähtiessään neljäksi vuodeksi merille.

Matkalla satamaan ja majakalle bongaamme Ainon- ja Reinonheiton mm-kisat. Tämän jälkeen ohjelmassa olisi naisten jalkapallo-ottelu Kissat vs. Puumat.  Emme uskalla jäädä. Mutta tapahtuma osoittaa, että toivoa on. Ehkä kylän raitti on tyhjä tämän happeningin takia. Kentällä reippailee jopa 50 ihmistä!

Kallon majakka on luodon karu helmi, sinne tullaan isoin seuruein ja retkieväin ihmettelemään elämän äärimmäisyyttä. Kallioilla otetaan hääkuvia, lintukuvia ja eksistentiaalisen angstin kuvia.

Paikallinen informanttini kertoo, että majakan edustalla istuu usein keinutuolissa vanhemmanpuoleinen nainen. Onko hän majakanvartija? Jäisikö hän pian eläkkeelle? Ja kuinka majakanvartijaksi voisi päästä? Onko siihen olemassa koulutusohjelma jossain?

Jos minusta ei tule talonvaltaajahippiä, haluan ehdottomasti majakanvartijaksi.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Uniluoto

  1. Koulumme ei näytä vankilalta. Olen käynyt sitä koulua pian kuusi vuotta. Siellä olen nauranut ja itkenyt, mutta en ole koskaan pitänyt vankilana. Ja puurakennus ei ole romuvarasto! Siellä on puu- ja tekstiilikäsityöluokat ja terveydenhoitaja. Mitä sulla on muute betonii vastaa? Tääl oli joskus pankkeja ja kauppoja ja yksi kauppa, Tarmo lopetettiin pari vuotta sitten. Moni ei tykännyt siitä, ko lähin kauppa on ny kolme kilsa pääs. Mäntyluodossa ei asu mitää hippei sit et mist sää tollase idea sait!?! Ainon- ja Reinonheitto on meen hienoin tapahtuma ja sen jälkeen illalla aikuiset menee juhlimaan Aallonmurtaja baariin eli puhekielessä ”murtsiin”. Ja meil ei oo majakanvartijaa. Tää on 2000-lukuu, nykyään ei tarvita majakanvartioit. Sain susta sellasen käsityksen, et oot outo täti, joka ei tiedä mistää mitää!

    • Vai romuvarasto, vaikka et ole koskaan käynyt koulussa sisällä. Tarkalleen ottaen ”betonimöhkäle” edustaa parhaimmillaan funkista, vaikka 1939 sen sijoituspaikkaa olisikin voinut enemmän miettiä.
      Koulu lakkautetaan koulukäytöstä vuoden kuluttua eli tule muutaman vuoden kuluttua katsomaan, kun arvostelemasi rakennus on annettu ”säästösyistä rappeutua pilalle, kuten täällä on tapana.
      Kun kirjoittelet Anu blogiasi, ota selvää asioista ja ole pahoittamatta asukkaiden mieltä.

      • Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa, mutta en poista tekstiäni, sillä se ei ollut perinpohjin negatiivinen ja blogistillakin on oikeus ilmaista hetken vaikutelmia. Porin seudun historiaa en tosiaankaan tunne, mutta se kiinnostaa, ja aion ottaa paremmin selvää, jos postaan uusia juttuja kiinnostavasta kaupungistanne. Funkkiskoulu ja pitsihuvila ovat rinnakkain erikoinen pari, ja itseäni harmitti pitsihuvilan rapistuminen romuvarastoksi. Meillä on Tampereella ja muissakin asuinpaikoissani on ollut paljon outoa ja rumaa, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Jos joku kirjoittaisi Tampereen rumista kouluista, en luultavasti vetäisi hernettä nenään.

  2. Tykkään kommenteistasi. Olen kyllä outo täti, enkä tiedä paljoakaan Porista, mutta hauskaa siellä on ollut seikkailla. Luotonne näyttää unelma-asuinpaikalta, samoin Reposaari, mutta minulle autottomalle hipille se kaupan puuttuminen olisi vaikea paikka. Sorry, kun dissasin kouluanne, ne kaksi rakennusta vierekkäin olivat vain niin iso kontrasti. Olen itsekin käynyt ala-asteen juuri samanlaisessa betonimöhkäleessä Keski-Suomessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s