Yyteri Beach

Kesän loppu. Ei venetsialaisia. Ei lyhtyjä, ei rapujuhlia, ei snapsilaseja eikä riehakkaita lauluja, vaan tätä: hiljaista lämmöstä luopumista.

On suuri sun rantas autius. Meidän lisäksi dyyneillä seikkailee muutama muu seurue, mutta niin harvakseltaan, että koen omistavani rannan. Kahlaan vilpoisessa merivedessä, kerään merilintujen sulkia.

Bikinibaarissa on melkein kuin Kap Verdellä, vain öljytyt zumbaopettajat puuttuvat. Ja Rihanna.

Vesiliukumäkikin on hiljaa. Se on parhaat päivänsä nähnyt, lommoinen ja alakuloinen. Tuhansien lasten riemut kokenut, täysin palvellut, nöyrä.

Tämä ranta on nyt meidän.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s