Kansallismaisemassa

Olen käynyt Pohjois-Karjalassa kymmenisen kertaa lähiaikoina, mutta kiireen ja rahattomuuden vuoksi vaara jäi valloittamatta. Nyt tilanteeseen tuli muutos: minusta tuli viikonloppuna Kolin-kävijä!

Aikaa valloitukseen oli vain vajaa vuorokausi, sillä ohjelma Karjalan-kiertueella oli tiivis. Mutta ei se mitään, sillä saimme taatusti parhaat palat tästä ihmeellisestä kylästä. Yövyimme herroiksi ja rouviksi kansallispuiston Sokos-hotellissa ja täytyy sanoa, maisema ikkunastani oli käsittämättömän komea. Huoneita maisemalla olen saanut aiemminkin kokea, mutta ei edes Tokion valomeri vedä vertoja tälle vaaramaisemalle. Halvalla pokkarilla otetut kuvat eivät oikein tee oikeutta sille, mitä näin ja koin sisällä. Silti jokaisen on otettava oma Koli-kuvansa, ja siitä kertoo myös Google-kuvahaku: Kolista löytyy siellä yli 2 miljoonaa tärppiä.

Lapinhulluus ei ole vielä toistaiseksi iskenyt minuun, mutta Koli-hulluus iski kertaheitolla. Pidän enemmän vaaroista kuin tuntureista, ja koska en harrasta hiihtoa enkä laskettelua, Lapin hiihtokeskukset eivät kiinnosta. Vaaralle kiipeäminen kiinnostaa, ja pelkkä luonnossa hengailu. Kalliolla istuminen. Auringonlaskun ihmettely. Kuutamo. Kolilla ei ole mitään turhaa viihdykettä, ei ole karaokebaareja tai rinnediscoja. Vaikka majoituspaikkoja on ainakin 2000 ihmiselle, paikka tuntuu edelleen täysin pilaantumattomalta.

Itse Kolin kylä on sympaattinen, siellä on Sale, useampi baari ja muitakin peruspalveluja. Ilman turisteja kylällä ei ehkä olisi edes kauppaa, siis eläköön turismi. Viime lauantaina kylällä vietettiin venetsialaisia sataman laiturilla, saimme seurata mm. pellehyppykilpailua ja Miikka-nimisen sirkustaiteilijan huikeaa performanssia. Elokuun loppu on matkailubusineksessa off season-aikaa, joten kylällä oli hiljaista, mutta uutta turistien virtausta odotellaan jo syyskuussa ruskaretkeilijöiden muodossa. Kolilla käy erityisen paljon venäläisiä turisteja, ja heitä varten on nyt rakenteilla uusi kylpylä, jonka on tarkoitus valmistua jouluksi. Erityisen kiinnostavalta vaikuttaa myös v. 2015 valmistuva Koli Cultura-keskus, jota rakennetaan isolla rahalla.

Saimme valita urheilullisen aktiviteetin melonnan ja patikoinnin välillä. Valitsin tyttäreni kanssa melonnan tietoisena riskeistä: en ole koskaan melonut aiemmin ja olen kärsimättömänä hätähousuna soutuveneessäkin arvaamaton tekijä.  Opettajamme oli kuitenkin harvinaisen taitava, hän sai minutkin rauhoittumaan melomisen tarkkaavaiseen fyysiseen tilaan. Onnistuimme tekemään kierroksen Pielisen korkeissa aalloissa kaatamatta kanoottia. Vasta kanootista noustessa tein ”Anut” eli tein koukkauksen järven kautta kastellen lahkeeni polviin asti. Mutta olin suoritukseeni melko tyytyväinen ja olisin kiinnostunut kokeilemaan lajia uudestaan lämpimämmällä säällä, pienemmässä aallokossa.

Ennen reissua pidin ajatusta taiteen tekemisestä  kansallismaisemassa kliseisenä, mutta nyt olen jo pakannut henkisesti kassini pitkää kirjoitusretriittiä varten. Niin pitkään kuin mihin on varaa. Luultavasti vain mökkiviikkoon, mutta sekin olisi mahtavaa. Jo vuorokausi tuolla sai paljon liikettä aikaan kirjoittamisen saralla. Koin, että pääni selkeytyi huomattavasti ja sain uutta uskoa tiettyihin myyttisiin tarinoihini, joita olen kirjoittanut hitaasti ja tuskallisesti liian monta vuotta. Nyt tiedän, että kaikkiin tarinoihini liittyy jollain tapaa Karjala, olipa se sitten rajantakaista, pohjoiskarjalaista tai evakkoelementtiä. Ukko- ja Akka-Koli kuiskivat minulle: jatka, jatka, älä luovuta.

Kaikki siis käy, kunhan pääsee Kolille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s