Roudarielämää

Viime viikolla oli palattava kirpparimuijaksi, koska piti tienata junalippurahat yllätysreissua varten. Kesän myyntiurakasta jäi iso kuorma joutavaa kamaa, joka on odottanut terminaaliaan matkalaukuissa eteisessä. Anun lifestyle-konseptiin kuuluu aina purkamaton matkalaukku eteisen lattialla, usein kahva auki niin, että siihen kompastuu. Olen jo rikkonut ainakin kaksi trolleyta tällä metodilla, enkä koskaan opi. Yhteensä taloudessamme on yli 10 trolley-matkalaukkua, erinäisissä hajoavuuden tiloissa.

Tällä kertaa valitsin Nekalan uuden Silinteri-kirppiksen, joka on mainostanut itseään ahkerasti facebookissa. Hallissa toimi ennen kirpputori Salsa 9 vuoden ajan, nyt uudet omistajat ovat osittain vaihtaneet paikan profiilia. Hyviä asioita: paikka on nyt siistimpi kuin ennen, siellä edelleen käy vanhasta muistista vakioasiakkaat, ja johtuen pitäjien teknoinnostuksesta myyjät saavat hyvää palvelua mailitse ja kännykän avulla, mm. päivittäisen myyntiraportin sähköpostitse. Huonoja asioita: pöydät ovat aivan liian pienet, kahvila on lakkautettu, ja suurimmassa osassa pöydistä myydään täysin epäkiinnostavaa tavaraa. En ostaisi sieltä mitään, en ole löytänyt ainuttakaan esinettä, jota himoitsen (parantumisen merkki hamstrauksesta?). Paras asia tietysti on, että omat kamani ovat myyneet, paremmin kuin läheisellä Koivu-kirppiksellä. Junalippurahat kolmelle tienasin yhdessä päivässä.

Kiinnostava ilmiö on ammattimaiset kirpputorihaukat, jotka metsästävät mm. Arabian astioita, luultavasti siirtäen ne omiin pöytiinsä kalliimmalla hinnalla. He tulevat paikalle aina aamulla, odottaen ovella avaamishetkeä. He ostavat muutamassa minuutissa kärryn täyteen aarteita pöydistä, joissa hintataso on tarpeeksi matala. Jotkut oikein kyselevät, että aionko tuoda lisää lasia ja keramiikkaa myyntiin – ja olen vienyt sinne vain muutaman astian. Kiinnostavaa myös on, että mikä tahansa Marimekon tai ”70-luvun retro”-tuote myy. Kirjojen ympärillä ei käy lainkaan samanlaista kuhinaa, mitä ihmettelen, koska itse ostan kirppiksiltä lähinnä kirjoja. Tuntuukin, että kirppareilla käy enemmän varakkaita eläkeikäisiä keräilijöitä kuin nuorta vaihtoehtoväkeä. Tässä ei ole mitään vikaa, tosin myisin mieluummin tavaroitani niitä todella tarvitseville kuin ihmisille, joilla on jo kaikkea.

Silinterin ympäristö on karu, sinne tavaroiden roudaaminen autottomana on omanlaisensa ankeusretriitti. Lähellä on lähinnä rautakauppoja ja teollisuushalleja. Onneksi läheisestä K-supermarketista saa kahvin ja munkin eurolla, se on roudausreissujen ehdoton valopilkku.

Nekalan löytöliiterin sisustustavaraosastolla pääsee melkein itku. Kilometrin pitkä käytävä täynnä koristeellisia säilytyslaatikoita, seinäkoukkuja, muovikukkia ja kipsisiä buddhanpäitä – tavaroita tyhjien ihmisten interiöörin täyttämiseksi. Makaaberein (tai kitschisin, riippuen tulokulmasta) löytö tällä kertaa oli muovinen Lenin-patsas (11,90 e), made in China, jossa lukee selkeällä suomen kielellä: ”Luottamus hyvä kontrolli paras Lenin jo aikanaan sanoi näin”.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s