Marssi köyhyyttä vastaan

Piti mennä lauantaina keskustaan Tampereen ev.lut. seurakuntien järjestämälle marssille köyhyyttä vastaan, mutta elämäni ironia puuttui taas peliin. Koska minulla ei ollut varaa ladata bussikorttia, en päässyt paikalle. Maanantaina KELA loksautti elatustuen. Puolet siitä meni kahden ihmisen bussikorttien lataamiseen. Nyt olen taas mobiili kuukauden verran ja sitä juhlin, sillä en voi työttömänä pitää bussilla ajamista itsestäänselvyytenä.

Jatkoin siis köyhyyden vastaista kampanjaa kaupunkikeskustassa omin toimin. Kampanjani on räävitön, joten en vielä kehtaa kertoa siitä blogissa. Tai sen luonne on sellainen, että on parempi pitää se yllätyksenä siihen törmääville. Näyttää siltä, että se tulee ottamaan performanssi/tilataiteen muotoja.

Köyhyys on jatkuvaa stressiä kaiken loppumisesta. Ruoan, lämmön, valon, liikkeen, suojan. Kutsumattomia vieraita, outoja lappuja eteisen matolla. En ole pystynyt maksamaan kaikkia laskujani töissä käyvänäkään. Nyt olen työtön ja suu säkkiä myöten-asenne tuntuu mahdottomalta oppia. Analysoidessani köyhyyteni syitä mietin, johtuuko se maanisuudesta vai  mahdottomasta matematiikasta. Kovasta onnesta vaiko tietoisesta itsetuhoisesta toiminnasta? Kyllä, olen elänyt kuin pellossa, kuin viimeistä päivää, kädestä suuhun, suruttomana kuin taivaan lintu. Uskovaisuuteni pahentaa kierrettä, koska uskon vilpittömästi siihen, ettei taivaan portilla vinguteta MasterCardia. Olen myös uskonut siihen, että joku päivä tilanteeseeni tulee pelastus jo täällä maan päällä. Odotan edelleen menestyskirjani myyntivoittoja, rikasta prinssiä tai lottovoittoa. Rehellisellä työllä en tule koskaan pelastamaan itseäni köyhyyden loukusta.

Huomaan kyllä, että viime vuosina tietyt rahavirrat ovat tyrehtyneet (kuten toisen lapsen lapsilisä, peruskoululaisen alennus koulumatkoista) samalla kun menot ovat kasvaneet. Olen maksanut kolmen ihmisen puhelinlaskuja ja bussikortin lataamisia. Perheemme liikkumis- ja mediakustannukset ovat olleet järjettömiä.

Olen ollut köyhä koko työurani aikana, ainoa huolettomampi aika aikuiselämässä oli opiskelijana, jolloin vuokra oli kohtuullinen ja menot pienet. Muistelen kaiholla aikaa, kun asuin Kortepohjan ylioppilaskylässä, kävin kerran vuodessa ulkomailla, mutta muuten en poistunut paljoa Jyväskylästä, sillä kaikki kaverit ja suku asui lähellä. Kaikkialle jaksoi polkea pyörällä ja puhelinlasku oli ehkä 20 markkaa kuussa.

Yksinhuoltajuus on suurin syy köyhyyteeni. Pitkään koin, että olisin tullut paremmin toimeen kotiäitinä yhteiskunnan täysillä tuilla kuin töissä käyvänä yh:na. Nuorempana ura oli minulle kuitenkin tärkeä, olin täysin omistautunut väitöskirjan teolle. Hieman helpompaa on ollut ulkomailla asuessa, jotenkin olen osannut venyttää penniä paremmin vieraassa maassa kuin Suomessa. Tanskassa toisen Pohjoismaan kansalaisena sain hulppeat tuet yksinhuoltajuudesta johtuen. Kanadassa en päässyt osaksi järjestelmää, mutta nautin siitä, että ruoka ja vaatteet olivat kohtuuhintaisia ja ulkonakin pystyi syömään murehtimatta tulevaa konkurssia. Mutta Suomessa elämä työssäkäyvänä yksinhuoltajana on ollut helvetillistä, tuntuu, että kaikesta ”edistymisestä” on rankaistu taloudellisesti rankimman kautta. Yhteiskuntamme antaa liian helposti viestin siitä, ettei liikaa kannata yrittää. Lannistavia mekanismeja on liikaa.

En tarkoita yrittämisellä kokoomuslaista eetosta omillaan pärjäämisestä, vaan luovia, kekseliäitä ratkaisuja, joilla systeemiä voisi muuttaa erilaisten ihmisten tarpeita palvelevaksi. Yhteiskuntamme on rakennettu kahden työssäkäyvän vanhemman mallille, kaikkia niitä, jotka yrittävät kipparoida toisenlaista laivaa rankaistaan.

Nyt ymmärrän, miltä huumeriippuvaisesta tuntuu, kun hän odottaa velkojiaan.

Mutta en ymmärrä, mitä Lindorffin velkojasta tuntuu, kun hän aloittaa päivän soittokierroksensa koko maan köyhille. Empatian kykyni ei ulotu siihen pisteeseen asti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s