Sikajuhlilla

Tampereen Kaukajärvellä on lempilähiöpubini Kivitasku. Löysin sen alun perin takavuosina tutkimusreissuillani, kun minulla oli usein luppoaikaa tapaamisten välillä ja huomasin, että rauhallinen baari oli erinomainen paikka kirjoittaa keskellä päivää. Kovin vähän olen Tampereella asuessani harrastanut baareissa kirjoittamista, mikä aiemmin oli yksi mieliharrastuksistani. Muutenkaan sitä kantapaikkaa ei ole löytynyt, sillä elämä on valunut liikaa sosiaalisen median ympyröihin omalla kotisohvalla. Oma paikallisemme, Hallilan pubi, on kohtuullisen siisti paikka myös, mutta sillä ei ole mitään omaa profiilia tai linjaa. Olen lähinnä käynyt siellä silloin, kun olen lukinnut itseni ulos ja odottanut jälkikasvun saapumista kotiin.

Kivitaskuun on meiltä kotoa nelisen kilometriä matkaa, mutta matkan jaksaa joskus tehdä kaukaakin, varsinkin kesällä pyörällä. Reissuun voi yhdistää toisenkin mansikkapaikan, Haiharan kartanon taidekeskuksen, jossa myös on viihtyisä kahvila. Jos vielä lenkkiin yhdistää ”maisemareitin” eli Kaukajärven ja Annalan välisen rehevän lehtometsän läpi kulun, tarjolla on monipuolinen aisteja hyväilevä paketti.

Kivitasku on idyllisen puistokadun päässä mäntyisellä kukkulalla ja pubissa on valtavat maisemaikkunat, mikä tekee paikkaan aivan omanlaisensa tunnelman. Pubi järjestää erilaisia teemailtoja (esim. karaoke ja tietovisat) ja monet käyvät siellä pelaamassa biljardia. Kaikki muut Kaukajärven baarit ovat pelottavia ördäysmestoja, mutta Kivitasku onnistuu tarjoamaan asiakkailleen muutakin kuin tuoppeja. Omistajapariskunta ovat perulaisia, heillä on aivan oma tyylinsä pitää baaria, ja luulen, että se on vaikuttanut paikan meininkiin positiivisesti myös suomalaisten asiakkaiden taholla. Paikassa käy nuorta ja vanhaa väkeä kaikilta elämän poluilta. Ihmiset juttelevat toisilleen. Mutta voi sinne mennä lukemaan kirjaakin, rauhallisia nurkkia löytyy.

Paikan erikoisuus on jokavuotiset sikajuhlat, tänä vuonna satuin niiden keskelle kahdesti, alkukesästä sattumalta, toisen kerran mainoksen kutsumana. Talo siis tarjoaa ruoat kaikille asiakkaille pari kertaa vuodessa. Alkukesästä tarjolla oli salaatteja ja possun paistia, nyt syksyllä he laittoivat maukasta perulaista possu-makkarapataa lisukkeineen. Paljon mitään en perulaisesta keittiöstä tiedä, mutta ruoka oli maukasta ja melko tulista. Nälkä lähti hyvin ja onneksi kävelymatkaa kotiin oli reippaasti, niin edes pieni osa kaloreista putosi tien penkalle.

Molemmilla kerroilla tupa on ollut täynnä, ja väki ilmeisen tyytyväistä – tietysti, koska meistä näin ruhtinaallisesti huolehditaan. Toivon, että tempaukset lisäävät asiakasmäärää myös tavallisina arki-iltoina.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s