Ihan tavallisia ihmeitä

Hiihaa, siteeran presidenttiä, jota en todellakaan äänestänyt ja jonka kauteen olen ollut enemmän kuin pettynyt. Suorastaan en edes huomaa pariskunnan läsnäoloa. Presidenttiparin julkiset esiintymiset ovat pelkästään kosmeettisia, heidän hymynsä ovat feikkejä ja presentaatiosta päätellen uskoisin että joitain ongelmia on libidon kanssa  -ihan tavallista, kun toinen voisi olla toisen isä.

Me kaikki elämme täällä lähettämällä viestejä ulkoavaruuteen toivoen että tolkulliset ihmiset ymmärtäisivät oman hyvänsä ja yhteisen hyvän päälle. Kumiset naamat hallinnoivat, mutta eivät inspiroi. Uuden regimen hovitaiteilija on Kurre, joka Kuuden vuoden kuuliaisuus-biisillä edelleen etäännyttää mistä tahansa projektista, joka viittaisi suomalaisuuteen ja yhteisiin talkoisiin. Mitä minä tekisin Kurren kanssa? I mean seriously… 

Kiitos vitusti, mutta ei kiinnosta. Me emme halua liittyä teidän armeijaamme. Sorry, mutta Ihan tavallisia asioita ei sytytä. Moni on tuntenut perheitä, joissa lasten ainoa lämmin ateria on se kouluruoka maanantaista perjantaihin jo monen presidenttikauden läpi. Moni on kasvanut sellaisessa kodissa, moni  pyörittää sellaista taloutta häveten itseään. Sauli ei keksinyt ruutia. Moni meistä on kokenut syvän nöyryytyksen siksi, että maassamme jyrää kokoomuspolitiikka. Köyhiä kyykytetään entistä julmemmin joka luukulla ja suuri osa on saatu uskomaan, että köyhyys olisi heidän oma vikansa. En ainakaan itse usko, että Sauli Niinistö saisi aikaan suurta muutosta vierailemalla Kontulassa puolen tunnin ajan.  Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on monimutkaisempi ilmiö, siihen pitää kypsyä ja kasvaa, eikä sitä voida luoda vippaskonstein.

Mutta kulutuskriittisenä ihmisenä haluan kertoa jostain, joka tapahtui minulle eilen ja tänään. Nilkassani on juhlinut paise yli kuukauden, olen pelännyt diabetestä, luumätää ja ruusua. Alunperin se lähti tulehtuneesta itikanpuremasta, jota fiksuna dippasin puutarhatöissä elävään multaan. Paise on pahentunut viikkotolkulla, sykkien ja muistuttaen olemassaolostaan,  mutta en ole vieläkään ehtinyt lääkäriin.

Eilen huomasin vessan kaapissa kauan aikaa sitten laivalta ostamani Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream-purtilon.  Panin voidetta paiseeseen liberaalin määrän. Paise sykki vaarallisesti koko päivän, yönä nukuin maksimissa kaksi tuntia sen aiheuttamasta kivusta. Mutta tänään on uusi päivä ja voin ylpeänä kertoa, että haava on vuorokaudessa kutistunut minimiin ja iho sen ympärillä on muuttunut normaalin väriseksi. Olen taas ihminen. En siis tarvinnut antibioottikuuria tähän vaivaan. En siis luultavasti sairasta mitään edellämainituista taudeista. Vaikka Elizabeth Arden on iso globaali riistävä kosmetiikkafirma, niin se on parantanut minut todella halvalla. Minun ei tarvinnut maksaa kallista lääkekuuria parantuakseni. Vessan kaapissa oli ihmepurtilo, joka pysäytti syvän infektion.

Tämä on minulle tässä maailman tilassa ihan tavallinen ihme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s