Kirjamessuilta pikkurahalla

Sain ilmaislipun Helsingin kirjamessuille ja olihan se käytettävä, vaikka matka sinne ja takaisin ei ollut edullinen. Minulle käy aina kirjamessuilla sama ilmiö: ahdistun kansanpaljoudesta enkä jaksa keskittyä kirjailijoiden haastatteluihin, vaan etsin outojen pikkukustantamoiden ja antikvariaattien kojuja, joilla ei ole ruuhkaa. Pääasiallinen tunnetila messupäivän jälkeen on kulttuuriähky. Tarvitaan todella fokusoitunutta mieltä selvitäkseen messuista ilman virikkeiden pursuavaa yliannostusta.

Helsingin kirjamessujen ihanuus on siinä, että siellä on vähän kaikkea kaikille. Tampereen kirjamessut ovat kalpea kopio esikuvastaan, jonne menee vain jos ei ole mitään muuta tekemistä. Tampereen messuilla olen käynyt vain pari kertaa; Helsingissä mahdollisesti jo viisi. Piipahdin myös Viini&Ruoka-messuilla, jonne pääsee samalla lipulla, mutta siellä ryysis oli vielä mahdottomampi. Ei huvittanut jonottaa ranskalaisten juustojen maistiaisia tungoksessa.

Viihdyin Valamon ja Lintulan luostareiden pisteissä ja Irakin suurlähetystön. Mukavat nuoret lähetystön virkailijat askartelivat messuvieraille savisia hieroglyfitauluja, joissa luki nimemme muinaisin kirjaimin. Valamon talven kurssitarjonta tuli opiskeltua läpikotaisin. Minua oikein hävettää, kun en ole vieläkään vieraillut Valamossa, vaikka ohi on hurautettu viime aikoina monia kertoja. Ehkä eniten tarjolla olevista kursseista kiinnostaisi se perinteinen hiljaisuuden retriitti.

Tällä kertaa onnistuin kuitenkin pistämään kulutuksen sordiinolle: hankin ”vain” kuusi kirjaa ja yhden cd:n, joiden yhteishinta oli 13 e, plus matkailulehti Mondon muutaman numeron tilaus, jonka kylkiäisenä yksi kirjoista tuli. Kallein ostos oli Valamon pääsiäinen-levy 5 eurolla, kirjat maksoivat euron tai kaksi.

Seuraavat kirjat löysivät tiensä meille:

Carlos María Dominique 2006. Paperitalo. Basam Books, Helsinki. (Argentiinalais-uruguaylaisen kertojan varoittava tarina kirjahulluudesta ja sen lieveilmiöistä, sopiva löytö juuri tästä tapahtumasta!)

Jim Dodge 2004. FUP. Basam Books, Helsinki. (Outo aikuisten satu Kaliforniasta. Kirjailija on minulle aiemmin tuttu, mutta en koskaan saanut hyvän oloista The Stone Junction-romaania loppuun. Nyt uusi yritys.)

Johanna Sinisalo 2005. Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Loisto, Helsinki. (Kukapa ei haluaisi tulla Johanna S:n häiritsemäksi?)

Markku Ropponen 2012: Kuhala ja kuoleman hipaisu. Crime Time, Helsinki. (Jyväskylä-nostalgiaa ja Keski-Suomen peräkylien outoja ihmiskohtaloita)

Heidi Kalmari ja Kati Klemola 2009. Vastuullisen matkailijan käsikirja. Mondo, Helsinki. (Jos vaikka tämä saisi minut vähentämään lentämistä ja keskittymään sisäisiin matkoihin?)

Natalia Laurila ja Hanna Koljonen 2010. Mamumuksut. Suomea leikki-ikäisille. FinnLectura, Helsinki. (Hauskan oloinen oppikirja, jota mielestäni voivat käyttää myös aikuiset, ja erästä aikuista silmällä pitäen kirjan hankin. Kertoo paljon monikulttuuristen perheiden arjesta.)

Ehkä arvioin jonkun näistä tänne lähiaikoina. Will keep you posted!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s