Kallaves’

SAM_1349Hain tänä vuonna ensi kertaa tuetuille lomille, ja heti nappasi. Pääsimme viettämään joulua edullisesti Kuopioon Rauhalahden kylpylään. Kiitos Solaris-lomat ja Raha-automaattiyhdistys, teette hienoa työtä ihmisten henkisen ja fyysisen jaksamisen vuoksi.

Rauhalahdessa on kirjaimellisesti rauhallista, vaikka hotelli onkin loma-aikoina täyteen ammuttu. Joulun viettäjiä oli laidasta laitaan, joista uskon ison osan tulleen paikalle omakustanteisesti. Siksi ei tullutkaan vaikutelmaa ”vähävaraisten joulusta”. Ohjelma oli monipuolista, tosin emme osallistuneet kuin murto-osaan siitä. Syöminen ja uiminen dominoivat pyhäpäiviämme. Luulin, että sain kylpemisestä vuoden kiintiön varastoon, mutta kotiin päästyäni kehoni on alkanut odottaa seuraavia poreita ja virkistävää ulkoallasta. Ei paha riippuvaisuus, mutta vaikeasti toteutettava.

SAM_1369Itselleni suurin elämys Rauhalahdessa oli niemen nokan Jätkänkämppä ja sen savusauna. Kävin siellä jouluaattona ja -päivänä. Aattona sai kylpeä ylhäisessä yksinäisyydessä, joulupäivän sauna oli taas sosiaalinen elämys. Kuopiolaiset suvut tulivat lauteille laulamaan lempijoululaulujaan. Meininki oli varsin lupsakkata. Avantoon asti en itse uskaltanut, mutta elin myötä muiden fiilistelyjä. Jouluinen Kallaves’ avautui lempeänä ja rauhoittavana. Kävisin mielelläni samalla rannalla myös kesäaikaan.

Hotellijoulun ohjelma oli varsin kristillinen: aattona väki kokoontui hartaukseen sytyttämään kynttilöitä edesmenneille omaisille, joulupäivän aamuna liian aikaisin meidät bussitettiin Kuopion tuomiokirkkoon jouluaamun messuun. Olen silti iloinen, että vaivauduin, sillä kirkon merkillinen valo jäi kytemään sisälleni. Poikkeuksellisen paljon tuli veisattua. En muista, milloin viimeksi tässä mittakaavassa. Jouluemäntä Jaana Pöllänen on myös hengellinen laulaja, hän otti vieraita avosylin vastaan hotellin aulassa ja altailla. Jaanalla on komea ääni, haluaisin kuulla häntä uudelleen mieluummin jossain kirkossa kuin tanssilavalla.

Olisin halunnut tutustua Kuopion ortodoksisen kirkon toimintaan, sillä normaalisti etsin kotimaan reissuillani aina ortodoksisen kirkon. Mutta Rauhalahden syrjäinen sijainti ja bussien huono saatavuus pyhinä tekivät minut riippuvaiseksi hotellin omasta tarjonnasta. Siksi tämä jouluni oli klassisen luterilainen. SAM_1370

Menomatkalla Kuopioon luin Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan ensimmäisen teoksen, Mustat morsiamet. Väärässä järjestyksessä olen tätäkin sarjaa kahlannut, ja siksi menettänyt osan johtolangoista. Tässä teoksessa naisten stoalainen kärsivällisyys, pieneläjyyteen tyytyminen ja poliittisten vääryyksien sietokyky hätkähdyttivät. Ja Kähkösen romaanit ovat sydäntä lämmittäviä kuin villasukkaan kääritty kahvipullo. Ja täynnä konkreettista välittämistä kuin keitetyt kananmunat tai lauantaimakkaran pala lapsen syntymäpäivälahjana.

Kuopijjossahan viännetään savvoo suuremmalla antaumuksella kuin vaikka Joensuussa karjallaa. Olen melkein kotoutunut karjalan murteen eri variaatioihin, mutta savon murteet ovat minulle edelleen eksoottisia. Oli hellyyttävää kuunnella hotellin nuoren rastapäisen tarjoilijatytön levveettä savvoo, se tuli niin suoraan sydämestä ja taatusti voitti mummojen sympatiat. Omasta lapsuudestani muistan rautalampilaisen mummoni sanonnan ”eipähän mitä”. Se piti sisällään koko universumin. Mitään huolta ei ollut taivaan alla. ”Eipähän mitä” merkitsee myös suurpiirteisyyttä. Kuopion kaupunkikierroksella hotellin virkailija ei kokenut lainkaan nolostusta siitä, ettei hän muistanut millä vuosikymmenellä kirkko oli rakennettu, vaikka seikkaperäiset turistit kärttivät häneltä näitä olennaisia faktoja. Supliikkisetä kuittasi tietämättömyytensä kommentilla: ”se on taatusti rakennettu mustavalkoisten kuvien aikana”.

Summa summarum: savolaisuus on parhaimmillaan korkealaatuista diplomatiaa ja pahimmillaan juosten kusemista. Januksen kasvot on kaikilla kansoilla ja heimoilla. Pääministeri Käteisen virnehtivään pokerinaamaan en koskaan pysty luottamaan, niin paljon olen hänen hoodeillaan lapsena ja nuorena hengaillut. Kuopiota paremmin tunnen Siilinjärven, Rautalammin ja Suonenjoen. On tullunna nähtyä. Ja tunnen myös kaikki pielaveteläiset ratkaisut niin LVI-tekniikassa kuin politiikassa. Turha mennä merta edemmäksi kalaan. Miksi tuohtua nigerialaisista kirjeistä? Omassa maassamme olisi taatusti savovetoista kusetusta vastaavissa määrin, jos olisimme afrikkalainen kehitysmaa.

Kuopio 007Kuopion tori on juuri nyt massiivisen remontin kohteena, ja siksi sen toiminta käy sordiinolla. Mutta torilla kotiin lähtiessämme koin vihdoin sen kauan odottamani Sirpa Kähkös-momentin: pienellä nimettömällä kojulla, jossa ei näkynyt myyjää, olisi ollut tarjolla pässinpökkimiä villasukkia, pari kalakukkoa ja viinimarjamehuja lasipulloissa. Kuljin kojun ohi kolme kertaa aikeissa ostaa jotain, mutta myyjä oli koko ajan kateissa. Eipähän mitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s