Tampere jaksaa aina yllättää

SAM_1332Teatteriryhmän naiset hehkuttivat taannoin kokemuksillaan ”Saulin kaupasta”, joka sijaitsee teollisuusalueella Hervannan perukoilla, autottoman ihmisen näkökulmasta keskellä ei-mitään. He kertoivat värikkään kauppiaan ällöseksistisestä huumorista, myymälän sotkuista ja nurkissa pyörivistä susikoirista. En ole koskaan 9 vuoden kaupungissa asumisen aikana moisesta liikkeestä kuullutkaan, joten päätin heti laajentaa tajuntaani. Ajattelin, että jos jonkun oudon joululahjan bongaisin.

Kuulen etukäteen, että kauppias on periaatteessa maahanmuuttomyönteinen – että hän palkkaa mielellään työteliäitä maahanmuuttajia, jotka eivät ole kiinnostuneita yhteiskunnan tukien nostamisesta. Maksetaanko työllistäminen yrittäjän omasta pussista vaiko työvoimatoimiston sponsoroimina harjoitteluina, sen haluaisin tietää.

SAM_1331Kaupan sijainti ja kulkuyhteydet piti tarkistaa netistä. Eläkeläislinja 6:lla pääsikin maisemareittiä kivenheiton päähän. Hepolamminkadulle päästyäni kyselen nuorilta ohikulkijoilta oikeaa kulkusuuntaa, he eivät ole koskaan ko. liikkeestä kuulleetkaan. Haahuiluni lumisateessa palkitaan, lopulta bongaan aaltopeltisen hallin kyljestä kyltin ”Sauli City tavaratalo.”

Pihapiirissä on kauppa, leipomo-kahvila ja nähtävästi kiinni oleva kirpputorihalli, plus kauppiaan oma asumus. Päätän uskaltaa heti sisään tavarataloon. Hallissa on vain kourallinen asiakkaita, joista suurin osa hengailee kassalla parantamassa maailmaa. Tämä vaikuttaakin olevan kylänukkojen hengailupaikka, juurevampi kuin vaikka ostoskeskus Duon käytävät.

SAM_1334Kierrän melkein kaikki ahtaat hyllynvälit etsien aarrettani. Myynnissä on lähinnä pilkkihaalareita, ajoliivejä, työrukkasia, erittäin rumia mammatyylisiä alushousuja, koiranluita ja Millennium-nalleja (jotka vaikuttavat olevan varaston tuoreemmasta päästä). Lopulta mukaani tarttuu eltaantunut italialainen hautakynttilä (2,40), jonka komeaan Vapahtajan naamaan miellyn. Hurja hinta, sillä Italiasta näitä samoja saa alle eurolla. Mutta ilman tuliaista en voi lähteä kaiken tämän vaivannäön jälkeen.

Kahvilan puolella on kauppaa apeampaa. Parhaimpaan joulusesonkiaikaan vitriinissä makaa kolme joulutorttua. Olen pakotettu syömään niistä yhden. Susikoira käy tekemässä tuttavuutta pidemmän kaavan kautta. Kumma kyllä, en pelkää sitä, se on hyväntahtoinen hössöttäjä. Se käy myös nuuhkimassa kärryihin jätettyjä lounassalaatteja. Kauppias komentaa thaimaalaista myyjää: ”Pane nuo salaatit pienempään astiaan huomiseksi. Ymmärrätkö sinä mitä sanon?”.

Koiralla on karvanlähtöaika. Loppua tarinaa en tahdo tietää. Enkä ymmärtää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s