Barracudaa keittobanaaneilla

Winter 2013 001Matkailuni rajoittuessa suur-Tampereen alueelle on välillä muistettava tehdä pienempiä aluevalloituksia. Toistaiseksi minulla ei ole ollut tässä kaupungissa etnistä ruokakauppasuosikkia, sillä kaupat ovat tuntuneet nuhjuisilta. Tämä etnokokki on enimmäkseen luottanut markettien tarjontaan ja tuliaisiin Helsingin- tai ulkomaanreissuilta. Pakistanilaista basmatiriisiä olen välillä ostanut viiden tai kymmenen kilon säkeissä parilta luotettavalta alihankkijalta (al-Medina Hämeenkadulla ja Pallopuiston Tarmo-market Hervannassa), ja kaikki kokeilemani laadut ovat paljon aromikkaampia ja parempia koostumukseltaan kuin Pirkka- tai Rainbow-variantit. Jostain syystä olen erityisen mieltynyt Peshawarin riisiin – ehkä siksi, ettei siihen kaupunkiin ole helpointa matkustaa – jos Peshawariin ei pääse fyysisesti, voi se tulla luoksesi värikkäässä kangassäkissä.

Muutenkin etsivä löytää. Pari viikkoa sitten päädyin Mommy Joe’s-nimiseen afrikkalaiseen ruokakauppaan Teiskontiellä. Kauppa on pieni, mutta siisti ja organisoitu, ja sen hyvä puoli on, ettei se tarjoa etnistä sekamelskaa, vaan nimenomaan afrikkalaisia (ja hieman karibialaisia) tuotteita. Ystäväni meni sinne ostamaan ”hard chickeniä”, koska hän kärsii suomalaisen teollisen broilerin koostumuksesta (kukapa ei kärsisi?). Itse ostin vain keittobanaanilastuja ja inkivääriolutta, molemmat olivat herkullisia. Kanaa pääsin maistamaan myös, ja se olikin sitten superkovaa (sanoisin sitkeää), ei eurooppalaisille hampaille soveltuvaa. Maistoin myös epämääräistä lehmänihraa, jota myytiin isoina pakastekuutioina. Länsiafrikkalaiset siis sekoittavat kanan ja naudan luontevasti samaan pataan. Kai sekoitus on yhtä omituinen kuin meidän karjalanpaistimme. Toisin sanoen, lihaosasto ei tehnyt suurta vaikutusta. Kala- ja vihannespuoli jättivät uteliaaksi. Kassavaa, okraa ja keittobanaaneja olenkin jo käsitellyt. Seuraava iso ruokahaasteeni onkin valmistaa barrakudaa keittobanaaneilla. Mommy Joe’sin pakastimesta löytyi mitä erikoisempia kaloja, joita on turha etsiä edes Stockan herkusta.  Tavallisin kala valikoimassa oli vanha tuttuni Portugalin reissuilta, kuivattu suolaturska, jota en ainakaan vielä osaa valmistaa syömäkelpoiseksi. Winter 2013 002

Samalla kävelyllä muistin, että East Asian Market on muuttanut Tullintorille parempiin tiloihin ja huhujen mukaan parantanut huomattavasti tarjontaansa. Huhu piti paikkansa, kauppa on todella monipuolinen ja tavara näyttää vaihtuvan vilkkaasti. Hamstrasin sieltä kimchiä (korealaista hapankaalia), kimchinuudeleita ja thaimaalaista vihreää ”cream sodaa”, joka oli mielenkiintoinen makuelämys. Kimchinuudelit toimivat myös täydellisesti, ne ovat valmisnuudelien todellista aatelistoa, joihin olen luottanut jo monta vuotta. Tuore kimchi oli hieman haasteellisempi tapaus – sen haju levisi koko jääkaappiin petollisesti, enkä keksinyt (ainakaan vielä) luontevaa ruokaa, johon sen olisi voinut lisätä. Lusikalla maistelin suoraan purkista, mutta täytyy tunnustaa, suurin osa päätyi roskikseen. Better luck next time, ja olen sitä mieltä, että kimchi kuuluu valmistaa itse – mitään kovin eksoottista ainesosaa siinä ei ole, kunhan jaksaa hapattaa.

IMAG0005Kun nyt päästään ruokakriitikon saappaisiin, äänestäisin samalla Tampereen seudun parhaita ei-eurooppalaisia ravintoloita. Valinta on muokkautunut pitkän pohdinnan pohjalta, rakkaudella. Läheskään kaikissa, varsinkaan uusimmissa paikoissa en ole käynyt, mutta tyly mielipiteeni on, että melkein kaikki Tampereen intialaiset ja kiinalaiset paikat ovat totaalisen yliarvostettuja; thaipaikat laadukkaampia. Suosikkikolmikkoni on: 1) nepalilainen Katmandu Satakunnankadulla 2) turkkilainen Malabadi Hervannan Lindforsinkadulla 3) ”pikku-kiinalainen” eli Nguyen Cao Su Aleksanterinkadulla. Erityisen kunniamaininnan annan vanhalle suosikilleni afganistanilaiselle Aryanalle Kangasalan Lentolassa, jossa en ole päässyt käymään vuosiin autokyydin puutteessa. ”Bubbling underina” eli paikkana jota en ole vielä testannut, mutta joka ikkunasta katsottuna näyttää kulinaariselta taivaalta, on uusi itäintialainen Bengol Curry Tullintorin etuoven kupeessa. Tyylikkään näköinen paikka, ei liikaa ”hikimaustetta” (kotoinen termimme jeeralle silloin kun sitä on käytetty liikaa).

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Barracudaa keittobanaaneilla

  1. Terve Anu! Olen jo pitempään seurannut blogiasi, jossa on monia minua kiinnostavia juttuja. Törmäsin siihen aikoinaan, kun olit kirjoittanut Zombiesta. Tyylikkään ilmiasun lisäksi aiheet ja niiden käsittely poikkeavat virkistävästi perusblogimätöstä. Kiitos siis blogistasi. Itsekin rohkaistuin lopulta aloittamaan ensimmäisen oman blogini, jonkinlaisen nettimuistikirjan ideoista, joita kirjailijan päässä pyörii. Jos kiinnostaa, se löytyy paikasta http://jarijarvela.blogspot.fi/ . Valoisia päiviä ja kiinnostavia kertomuksia, Jari

    • Nöyrä kiitos ja kumarrus, Jari! Minullakaan ei ole montaa blogia, joita seuraisin, tämäkin on enemmän oma päiväkirja kuin sosiaalinen media. Pitäisi olla niin aktiivinen ja vastavuoroinen, jotta blogista tulisi aidosti elävä. Odotan uudempiin kirjoihisi tutustumista, varmasti blogistasi saa myös aavistuksia tulevasta. Iloa kevääseen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s