Intia dickensiläisin silmin

betweenAravind Adigan esikoisromaani The White Tiger teki aikanaan suuren vaikutuksen siksi, ettei siinä ollut lainkaan Bollywood-blingiä, vaan raakaa, tymäkkää luokka- ja kastianalyysia (ei herkkähermoisille). Tarttuessani Adigan toiseen teokseen, novellikokoelma Between the Assassinations (2008) odotukseni olivat korkeat. Vasta luettuani teosta kolmanneksen tajusin, ettei kyseessä ole romaani, vaan novellikokoelma – teos koostuu kahdentoista henkilön tarinasta, jotka kaikki tutkivat samaa kaupunkia ja ajanjaksoa eri silmin.

Novellien tapahtumapaikka Kittur on pieni fiktionaalinen rannikkokaupunki Karnatakan provinssissa. Tarinat liittyvät toisiinsa kaupungin arkkitehtuurin, monumenttien ja historiallisten merkkihenkilöiden kautta. Tapahtuvat ajoittuvat jaksolle 1984-1991 eli Indira ja Rajiv Gandhin salamurhien väliin. Eletään aikaa juuri ennen it-vallankumousta, aikaa, jolloin Intia oli menettämässä kotikutoisen sosialisminsa viimeisiä rippeitä. Kitturilaiset tietävät elävänsä periferiassa, ja monet luovat ja älykkäätkin tapaukset alistuvat jäämään poikakoulujen opettajiksi, koska eivät näe tulevaisuutta kitturilaisena runoilijana tai lehtimiehenä. Kitturilaiset voivat pottuilla vain vasta maalta kaupunkiin muuttaneille tomppeleille, joiden hyväksikäyttö on julmaa. Mutta onneksi on kastilaitos, joka luo ylitsepääsemättömiä kuiluja syntyperäistenkin kitturilaisten välille. Adiga kuvaa erityisesti hoyka-kastin poliittisia pyrkimyksiä (hoyka ei ole varsinainen kastinimi vaan viittaa yleisesti alimpiin kasteihin – ryhmän poliittinen yhtenäisyys lienee yhtä fiktiivinen luomus kuin Kittur), erityisesti heidän projektejaan omien temppeleiden rakentamiseksi. Romaanissa monet brahmiinikastiin syntyneet ovat joutuneet palvelijoiksi, kun taas rikkaimmilla hoyka-kastisilla saattaa olla autonkuljettajia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ylempikastiset pitäisi alempia saastaisina. Esimerkiksi hoyka-lapsen kyläiltyä brahmiinin luona olohuoneen sohvaryhmä desinfioidaan, ja Kongressipuolueen toimistolla alakastisten puolueaktiivien odotetaan istuvan lattialla.

Suurta solidaarisuutta ei tosin löydy kaupungissa asuvien kristittyjen tai muslimienkaan välillä. Muslimien välillä ehkä enemmän kuin muissa ryhmissä, mutta sekin on hataraa. Kristittyjä henkilöhahmoja novelleissa on myös useita, osa paikkakunnan kulttuurieliittiä, osa kastittomien tai alakastisten käännynnäisten köyhää sukua. Kristitty identiteetti esiintyy novelleissa harvinaisen epämääräisenä ilmiönä – katolilaisilla on 400 vuotta rakenteilla ollut katedraali, jonka korjaustöitä aloitellaan vähän väliä, mutta joka ei koskaan valmistu. Joillain opettajilla ja professoreilla on portugalilaisia nimiä, mutta suurin osa Johneista ja Georgeista kuuluvat samaan maahan tallattuun porukkaan kuin muutkin hoykat.

Yli puolet novellien päähenkilöistä elävät kaduilla, varastokopeissa tai palvelijoina ”lihottamassa vieraiden lapsia”. Sukulaiset eivät automaattisesti ojenna auttavaa kättään maalta kaupunkiin lähteneille nuorille. vaan moni päätyy asumaan kadulle, jossa nukkuminen ei sekään ole ilmaista – suojelurahan maksaminen pikkurikollisille kuuluu asiaan. Palvelijaksi pääseminen on jo iso askel kohti säädyllisyyttä, mutta silloinkaan isäntäväen hyvään tahtoon ei ole luottaminen. Adiga kuvaa raadollisesti palveluskunnan keskinäisiä kiistoja ja valtataisteluja, ja pyrkimyksiä tehdä itsestään korvaamattomia. Monelle tehdastyöläiselle, palvelijalle tai rikshankuljettajalle oman perheen perustaminen on vain hatara haavekuva. Adigan työläiset ja palvelijat ovat sopivan kyynisiä ja raivostuneita asemastaan. Moni miespuolinen on myös huumeriippuvainen tai rapajuoppo.

Monessa novellissa pyöritään pahamaineisen Angel Talkies-elokuvateatterin nurkilla. Kitturissa on vain kaksi leffateatteria, ja Angel Talkies on keskittynyt aikuisviihteeseen. Sinne mennään vaivihkaa sanomalehti pään päällä. Yhdessä tarinassa nousee moraalinen dilemma: paikallinen poikakoulu tarvitsisi kaksi teatteria kasvavalle oppilasmäärälleen virkistyspäivänä, ja suunnitelmissa on viedä puolet pojista katsomaan pedagogisia opetusfilmejä poikien liikuntakasvatuksesta Angel Talkies’iin. Yrittäjän kanssa sovitaan, että kaikki pornokuvat peitetään päiväksi mustilla kankailla. Näytöksen aikana kuitenkin sattuu ja tapahtuu, sillä pojat eivät pysty vastustamaan kiusausta katsoa kankaiden alle.

Seksuaalisuus naurattaa ja itkettää tässä kirjassa. Tapaamme myös mystisen pillerikauppiaan, joka väittää olevansa maankuulu seksologi. Hän myy kadulla ihmelääkettä, joka tehoaa kaikkiin sukupuolitauteihin ja tekee nuorista miehistä taas puhtaita ennen avioliiton satamaa. Pillerikauppiaalla on kolme tytärtä naitettavana, joten hänen on myytävä tuotettaan apinanraivolla. Oman tyttären sulhasehdokas tulee näytille vanhempineen, ja vierailu menee muuten jouhevasti, mutta isä huomaa vävyehdokkaan käyvän liian usein pihalla ”lepuuttamassa hermojaan”. Tosiasiassa pojalla on vakavia virtsaamisvaikeuksia, ja pillerikauppias tuntee tippurin oireet kuin omat taskunsa. Kihlaus perutaan, mutta hyväsydäminen huijari päätyy kuskaamaan sairasta poikaa salaa oikealle sukupuolitautien klinikalle. HAPPY LIFE CLINIC on paikka, jonne en ihan heti haluaisi mennä tekemään antropologista kenttätyötä (vaikka aionkin isona monikulttuuriseksi seksuaaliterapeutiksi). Adigan musta huumori pääsee oikeuksiinsa erityisesti näissä noloissa seksuaalisuuden kuvauksissa. Se ei ole sormella osoittavaa, vaan omituisen empaattista. Joskus myötähäpeäkin voi olla avartava tunne.

Aravind Adigan tuotanto aukeaa varmasti niillekin, jotka eivät Intiaa paljoa tunne. Hänen tyylinsä on 1800-luvun sosiaalisten realistien Dickensin, Maupassantin ja Hugon jäljillä – postmodernia kikkailua tai kielipelejä ei näiden sivujen välistä löydy. Yksinkertaisesti tämä on tyylipuhdasta ja vetävää maailmankirjallisuutta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s