Tarjolla: sivistynyt, vähäruokainen leski

kauppamiehen_perintoLeila Tuuren romaani Kauppamiehen perintö  (Karisto, 2004) löytyi kierrätyskorista. Tartuin itselleni tuntemattoman kirjailijan teokseen siksi, että se kertoo 1800-luvun Porista (kaupungista, jonka mysteeriota en ole vielä selvittänyt). Romaani on Weberin kauppasuvusta kertovan trilogian viimeinen osa, mutta sen voi helposti lukea itsenäisenä teoksena. Se sijoittuu 1800-luvun kahdelle ensimmäiselle vuosikymmenelle, vallan vaihtumiseen Ruotsin kruunun alaisuudesta kohti Venäjän suurruhtinaskuntaa. Samoissa maisemissa liikuttiin myös TV-sarjassa Hovimäki, jota seurasin jossain vaiheessa innokkaana, vaikka sarjan tempo olikin uuvuttavan hidas.

Historialliseksi romaaniksi ja ”naisviihteeksi” (termi ymmärrettävä laajasti ja ei-halventavasti) teos on yllättävän monipuolinen ja nopeatempoinen. Tutustumme syvällisesti päähenkilöön kauppias Marie Weberiin, jolle perheyrityksen luotsaaminen on sysätty vastentahtoisesti. Marie on seikkailijattaren luonteella varustettu tumma kaunotar, joka on joutunut pakosta naimisiin Fredrik Waden-nimisen vätyksen kanssa ollessaan raskaana miehelle, joka oli hylännyt hänet. Marie kantaa salaisuuttaan ylväänä ja pitää kulissiavioliittoaan yllä sovinnaisuuden nimissä, vaikka pariskunta ei nuku samassa huoneessa ja vaikka miehellä on vapaus toteuttaa itseään krouvipiikojen madrasseilla. Ainoa ilon lähde Marien elämässä ovat seurapiiritanssiaiset, joissa hän joskus pääsee viedyksi lujaotteisen upseerin käsivarsilla. Asetelmasta voi jo päätellä, ettei tarinassa voi käydä hyvin.

Marie on jo työnsä puolesta kiinnostunut ”miesten asioista”, kauppasuhteista ja politiikasta, mutta kokee päivittäin vähättelyä, tytöttelyä ja syrjään vetämistä arvon porvarisherrojen toimesta. Hän ei kuitenkaan anna periksi, vaan soluttautuu kaikilla kutsuilla miesten salonkiin väittelemään suurvaltojen suhteista. Ainoat miehet, jotka todella ymmärtävät häntä, ovat hänen omistamiensa laivojen merikarhut, jotka raportoivat uskollisesti matkoiltaan ja tuovat Marielle hänen himoitsemiaan hajuvesiä ja alusvaatteita. Valitettavasti jokainen hänen laivoistaan joko joutuu haaksirikkoon tai ryöstetään. Kauppahuone joutuu muutenkin aina syvempään taloudelliseen ahdinkoon johtuen venäläisten miehityksestä, aviomiehen petollisuudesta ja muista suhdanteista.

Romaanin yhteiskunnallinen jännite kohdistuu aatelisten ja porvarien välille; tavallinen kansa toimii tässä melko lailla kulissina, lukuunottamatta merimiehiä, joilla on vahvat persoonat. Koska Marie on nainut ”huonommin” kuin sisaruksensa, hän kokee jatkuvaa alemmuutta ja riittämättömyyttä suhteessa sukulaisiinsa. Koska hänellä on vain yksi  perillinen, joka ei osoita minkäänlaista lahjakkuutta kaupan alalla, häntä pidetään suvunjatkamistehtävässään epäonnistuneena luopiona. Pitkälti romaani kertoo yksinäisyydestä, ahtaisiin roolimalleihin sopeutumattomuudesta ja vapauden kaipuusta. Ei hullumpia teemoja. Vaikka en voinut totaalisesti samastua päähenkilöön, hänen ajatuksensa, motiivinsa ja maailmankatsomuksensa eivät ainakaan tuntuneet vierailta.

Marie Weber jää leskeksi 35-vuotiaana vätysmiehen kuoltua kuppaan kaupungin vasta valmistuneessa sairaalassa. Kiinnostavaa on, kuinka hänen sisaruksensa alkavat puuhata tälle uutta elättäjää, mielellään maaseutuseurakunnan vanhapoikapappia. Marie suhtautuu deittipalveluun avoimin mielin, mutta tällä kertaa vaikoivasti: miehestä pitää olla iloa itselle, mielellään myös silmäniloa.

Teoksessa on kiinnostavia episodeja ja sivujuonia, ei vähempänä Venäjän armeijan  miehityksen aika, jolloin kaikki Porin porvariskodit joutuivat majoittamaan kymmeniä ”ryssiä”. Termi ”kotiryssä” ilmeisesti periytyy noilta ajoilta. Tuure kuvaa suht ystävällisiä kohtaamisia, joihin sisältyy oudoksunnan lisäksi ihailua. Tutustumme myös merenkulun historiaan Välimerellä, jossa suomalaiset laivat joutuvat tripolilaisten merirosvojen ryöstämiksi. Laivat tuovat Poriin kummallisia tuulahduksia, jotka muokkaavat myös maakrapujen mielikuvitusta.

Tuure vaikuttaa tuotteliaalta kirjailijalta, joka on 2000-luvulla perustanut oman kustantamon Sunkirja (joka julkaisee myös muiden teoksia). Tuotantoon mahtuu myös nykyaikaa käsitteleviä romaaneja, dekkareita ja lastenkirjoja. Kustantamolla on kauppa Reposaaressa. Kuka tietää, vaikka päätyisin hakemaan kirjailijalta nimmarin ensi kesäreissulla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s