Kaunokirjallinen kummitusjuttu

DiktoniusAsuin teininä Jyväskylän (silloisen maalaiskunnan) Palokassa, Alvajärven rannalla, Ollilan ja Heikkilän alueiden välimaastossa. Palokkaan muuttaminen oli minulle epämieluisaa, pidin paikkaa hengettömänä enkä koskaan kokenut oikeasti eläväni siellä. Kiitin vanhempiani, kun he päättivät muuttaa ”oikeaan” Jyväskylään, siitäkin huolimatta, että muutto tapahtui abivuotena ja lapsuudenkodin jättäminen oli vahvasti agendalla. Silti Palokan jättäminen oli riemullinen asia. Paljoa en ole sinne päin kaihonnut.

Aika kuitenkin kultaa muistot; viime aikoina olen alkanut löytää hyviäkin asioita kasvuympäristöstäni. Palokassa ei ollut helppo saada kavereita, jos oli urheilullisesti lahjaton kirjatoukka. ”Nörttiys” ei ollut 80-luvulla lainkaan muodikasta. Silti ne vähäiset kaverit olivat hyviä sellaisia, ja erityisesti lukioaikana luokan yhteishenki oli hyvä. Yläaste oli extreme-kokemus joka suhteessa. Kun vertaan lasteni koulutietä omaani, saan nauraa pissat housussa. Tämän päivän tamperelaiset opettajat tekevät työtään tunnollisesti, ja lapsista ja nuorista todella välitetään. Oma kokemukseni peruskoulusta tiivistyy sanontaan ”juosten kustu”. Mutta Palokan kauhukouluunkin mahtui muutamia tähtiopettajia, joilta sain eväitä tulevaan. Yläasteella minua kannustettiin matematiikassa niin, että lyhyen ajan koin tajuavani jotain sen kauneudesta (myöhemmin tunne katosi). Uskonnon opetus oli laadukasta, pohdiskelevaa ja perusteellista. Lukion luokanvalvojan kanssa olemme facebook-ystäviä, enkä koskaan voi unohtaa äidinkielen opettajieni elämänohjeita. Vaikka en ollut luonnonlahjakkuus kirjoittajana, he kannustivat aina. Ranskan kieleen ihastuin niin paljon, että luin sitä toisena pääaineenani yliopistossa ensimmäiset vuodet.

Kesällä 1985 olin yksinäisyyteni huipulla – olimme juuri muuttaneet Palokkaan enkä tutustunut kesän aikana keneenkään. Uudelle yläasteelle siirtyminen jännitti. Kuljeskelin uuden lähiön raiteilla eksyneen oloisena, löytämättä muuta kuin puistattavia pururatoja. Mutta lähellä kotiamme, matkalla liikekeskustaan, oli vanha autiotalo. Talon seiniä oli tuhrittu, ja sen ovet olivat selkosen selällään. Kävin muutaman kerran pihalla taivastelemassa uskaltamatta katsoa sisälle. Pikkuhiljaa keräsin rohkeutta astua sisään. Päässä soi tietysti Dingon Autiotalo, ”olen narkomaani sua hengittäen”.

Talo ei ollut vaatimaton, sillä oli loistelias menneisyys. Kartanoksikin sitä voisi luonnehtia. Seisoin salongissa peläten lahojen lattialautojen sortumista. Kaljapullon siruja oli kaikkialla, olipa joku yrittänyt sytyttää nuotionkin sisälle. Myöhemmin kerrottuani seikkailuistani talossa koulukaverit tiesivät kertoa, että talo on ”riivattu”, että siellä käymistä kuuluisi vältellä pahojen henkien vuoksi. Jossain tontilla oli myös hauta, johon ”hullu nainen” oli haudattu. Tämän jälkeen en enää uskaltanut käydä edes pihalla. Talo purettiin seuraavana vuonna. Maasto siistiytyi, tontille rakennettiin uusia rivitaloja.

Muisto talosta pomppaa mieleeni keskustellessani ystävän kanssa jyväskyläläisistä kirjailijoista. Taloon liittyi tarina jostain runoilijasta, jonka nimen unohdin. Onneksi oli google: murtosekunnissa saan selville, että talossa asui 1920-luvulla Elmer Diktonius laulajavaimonsa Mary (Meri) Marttisen kanssa. Pariskunta jakoi aikaansa Pariisin ja Palokan välillä ja molemmat palvoivat kissoja. Avioliitto päätyi eroon, minkä jälkeen Meri sairastui psyykkisesti ja hukuttautui Alvajärveen 30-vuotiaana. Tontilla oleva hauta on Merin hauta.

Diktonius on minulle rakas siksi, että hän oli Edith Södergranin sielunkumppani. Paljoa en ole hänen runojaan lukenut, mutta erityisesti hänen alkupään tuotanto ”suutelevine jaguaareineen” ja muine eksoottisine symboleineen kiinnostaa. Palavasieluista kamaa.

Lisää aiheesta löytyy Jörn Donnerin kirjoittamasta elämäkerrasta Diktonius. Elämä (2007). Taitaa olla kirjastoreissu edessä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s