Käsityöläisiä ja kartanoromantiikkaa

IMAG0015Kävin hiihtolomalla kahdessa entisessä jyväskyläläisessä synnytyssairaalassa. Kummatkin tekivät vaikutuksen. Jyväskylässä on viime aikoina todella alettu panostaa kulttuurimatkailuun. Lapsuuteni ja nuoruuteni Jyväskylä oli paikka, jossa oli työ ja tuska löytää kiinnostavia vierailukohteita muualta tulleille vieraille, elleivät nämä olleet kiinnostuneita Alvar Aallosta tai mäkihypystä. Nyt tilanne on eri, kiitos paikallisten historiantuntijoiden, käsityöläisten ja entisöijien.

Vanhan Toivolan pihalla oli synnytyssairaala 1800-luvun lopulla. Noihin aikoihin valtaosa naisista synnytti kotona, mutta Jyväskylä oli kasvava porvarillinen kaupunki, jossa oli jo ymmärrystä naisten seksuaaliterveydestä. Herman Toivola oli pihapiirin henkinen isä, jonka ensimmäinen vaimo oli kuollut synnytykseen. Hän eli yksinhuoltajaisänä elättäen Muisto-poikaansa seppänä. Avioiduttuaan toisen vaimonsa Tildan kanssa pariskunnasta tuli koko kaupungin varaisä ja -äiti, joiden luona kylän lapset saivat aina baakkelsia ja limunaatia. Tässä hengessä pihalle on nyt perustettu käsityöläiskortteli, jossa on tarjolla hengen- ja ruumiin ravintoa paikallisille ja vieraille. Vaikka en ole käsityöihmisiä, paikan lankakauppa ja entisöintistudio houkuttelivat minua aktivoimaan laiskaa aivopuoliskoani. Sorry tamperelaiset, mutta Toivolan piha on kiinnostavampi kuin esim. Tallipiha tai Verkaranta. Vastaavaa ihanuutta näin viime syksynä Joensuun Taitokorttelissa.IMAG0030

Kuokkalan kartanon tarina on Toivolan pihaa herraskaisempi. Rakennuksen rakennutti ahvenanmaalainen sahanomistaja Julius Johnson vuonna 1904, arkkitehtinä toimi Wivi Lönn. Johnsonin suku asutti kartanoa toiseen maailmansotaan asti. Sodan aikana kartano toimi Karjalan evakkojen majoituspaikkana. Sodan jälkeen siitä tuli Jyväskylän maalaiskunnan synnytyssairaala, jossa useampi tätini ja setänikin kävivät syntymässä. Vuonna 1967 kartano siirtyi yliopiston tutkimuskeskukseksi, ja 80-luvulla siellä oli kaupungin puistotoimen ja nuorisotoimen tiloja. Paikka oli päässyt pahasti rappeutumaan eikä alkuperäistä kulttuurikodin henkeä ollut vaalittu. Vuonna 1998 paikan osti kirjankustantaja Kauko Sorjonen, ja se kunnostettiin uudelleen alkuperäiseen tyyliin. Vanhojen valokuvien pohjalta on saatu aikaan ihmeitä – paikka todella huokuu alkuperäistä loistoaan. Yläkerran taidekokoelmissa on mm. Hugo Simbergiä ja Helene Scherjfbeckiä, ja osa huonekaluista on Eliel Saarisen suunnittelemia.

IMAG0017Erityisen paljon pidin salonkien lampuista ja tapeteista. Veistokset olivat myös ihastuttavia. Tuli melkein Downton Abbey-fiilikset. Vaikka Julius Johnson tuli hyvin vaatimattomista oloista, voin hyvin kuvitella tämän self-made-miljonäärin ylellisen arjen ja villit juhlat. 1900-luvun alussa Jyväskylä oli vain muutaman tuhannen asukkaan kyläpahanen, jonka ainoa suuri kulttuurinen kehto oli opettajaseminaari. Jyväskylä ylpeili suomenkielisen sivistyksen alkukotina, ja siksi voin hyvin kuvitella, kuinka ruotsinkielistä Johnsonia vierastettiin. Mies kuitenkin jätti pysyvän jäljen kaupungin historiaan työllistämällä kymmeniä ja suojelemalla taiteita ja kirjallisuutta. Kartanossa on ihmeen hyvä henki, ja siellä pidetään monenlaisia tilaisuuksia. Alakerran kahvihuoneet olivat myös houkuttelevia ja kahvilan ohessa olevassa kaupassa oli liikaa ihanuuksia, kuten hyvin kartanotyylisiä koruja ja laukkuja. Pääsin halvalla, mukaani tarttui vain alekorista löytynyt kirjava villahuivi (4,90). Käytän sitä nytkin kirjoittaessani, eli siitä on jo tullut lempivaatteeni.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s