Verkakauppiaiden vapauttaja

Vainonen SwiftOlin 90-luvulla kiihkomielinen Irlanti-fani. Kuuluin Suomi-Irlanti-seuraan, osallistuin Bloomsdayn viettämiseen jyväskyläläisissä pubeissa ja suunnittelin elämäni antamista irlantilaisen kirjallisuuden ja poliittisen historian tutkimiselle. Toisin kävi. Irlannista tuli maltillinen kumppani, joka vuosien varrella tuntui tulevan enemmän luokseni kuin minä vaivauduin lähestymään häntä. En ole käynyt Irlannissa pieneen ikuisuuteen eikä minulla ole uskottavaa tekosyytä tälle laiminlyönnille. Paitsi ehkä sää.

Minun Irlantini rajoittuu pitkälti Dublinin kaupunkiin. Olen reissannut maan sisäosissa ja pohjoisessa, mutta elänyt Dublinissa. Dublinissa minua kiehtovat eritoten kirjallinen historia, teatterit ja itsenäistymisen historia. Dublinin kaduilla ja Liffeyn kanaalien varsilla voi kuvitella Pääsiäiskapinan edistymisen ja nähdä sielunsa silmin, kuinka pääjehuja muilutettiin Kilmainhamin vankilaan. Tunnen Irlannin historiaa 1800-luvulta eteenpäin; varhaisemmat vaiheet eivät ole rekisteröityneet mieleeni niin elävästi, koska ennen 1800-lukua Irlannin kirjoitettu historia oli enimmäkseen voittajien historiaa – köyhä ja lukutaidoton katolinen väestö muistetaan lähinnä nälkäkuolemista.

Siksi Jyrki Vainosen romaaniin (2011) Swiftin ovella oli virkistävää sukeltaa. Jonathan Swift (1667-1745) oli erikoinen anglikaaninen pappi, joka tunnetaan maailmalla parhaiten Gulliverin matkoista, fantasiakirjallisuuden varhaisesta klassikosta. Mies julkaisi enimmäkseen salanimillä 150 teosta proosaa, satoja runoja ja poliittisia kiistakirjoituksia, joista tunnetuin oli Vaatimaton ehdotus (missä esitettiin omaperäinen ratkaisu Irlannin nälkäongelman estämiseksi). Vainonen ei ole ollut ainoa suomalainen Swift-intoilija, myös muut ovat kääntäneet hänen tekstejään (muistaakseni Suomessa oli 90-luvulla oikea Swift-revival). Mutta Vainonen onnistuu popularisoimaan Swiftin elämää ja 1700-luvun ajanhenkeä sellaisillekin lukijoille, jotka eivät Irlantia hyvin tunne.

Romaanissa aikamatkaillaan nyky-Suomen ja 1700-luvun Irlannin välillä. Ratkaisu on kunnianhimoinen eikä ongelmaton, sillä itse Swiftin henkilöhistoria on niin mukaansatempaavaa, että suomalainen juonenkäänne kalpenee sen rinnalla. En tiedä, kuinka romaani olisi rakentunut ilman aikamatkailun elementtiä, mutta itselleni se olisi ollut riittävä sisältö.

Romaani on rakkaustarina ja veijaritarina miehestä, joka pyrki vapauttamaan Irlannin verkakauppiaat Britannian kruunun harjoittamalta epäreilulta finanssipolitiikalta kirjoittamalla anonyymeja pamfletteja, jotka levisivät köyhän kansan parissa kuin häkä. Pamflettien kirjoittaja oli selvästi kansallismielinen köyhien vapauttaja. Koska Dublinissa ei asunut loputtomiin edistyneen poliittisen retoriikan osaajia, kansan epäilykset kohdistuivat Swiftiin siitäkin huolimatta, että tämä edusti sortajien kirkkoa.

Tapaamme Jonathan Swiftin, hänen kaksi naisystäväänsä ja kamaripalvelija Wattsin eri elämän vaiheissa. Swift seikkailee Irlannin ja Britannian välillä, kokee vieraantumista molemmissa maissa, saa aikuisiässä selville oikean isänsä identiteetin ja löytää vapauden vyöhykkeen kiihkeästä salasuhteesta Vanessa-neitiin. Anglikaanien naimatonta kirkkoherraa seurataan silmät selässäkin, mutta hän onnistuu vapaa-aikanaan maastoutumaan kylänmieheksi matkalla Vanessan syliin takakujia käyttäen. Toinen nainen, elinikäinen ystävä Stella, odottaa Swiftin kosintaa vuosikymmeniä, mutta mies kärsii sitoutumiskammosta. Molemmat naiset kuolevat kauan ennen sulhoaan, mutta Swift haudataan Stellan rinnalle katedraalin lattian alle.

Vainonen on tarkan aistivoimainen kuvaaja, joka ei jätä huomioimatta yhtäkään röyhtäisyä, mutajälkeä tai lehtokurpan siiven räpäystä. Erityisesti luontokuvaukset huumaavat. Kerjäläisten ja mielenvikaisten oloja kuvataan sievistelemättä, samoin kulkutauteja, jotka leviävät Dublinin katujen siivottomissa kosteissa oloissa niin köyhiin kuin rikkaisiinkin. Aikamatkailijat Lennart ja Johannes menehtyvät molemmat 1700-luvulta saamiinsa ihon kuolioihin ja sisuskalujen vaurioihin. Parasta tässä romaanissa olikin ajan kuva ja vahva paikan tuntu. Juonen kehittelyssä olisin toivonut suurempaa yllätyksellisyyttä – romaani paljastaa keskeisiä juonenkäänteitä liian aikaisin, mikä tekee varsinkin viimeisestä kolmanneksesta ennalta-arvattavaa luettavaa. Vannoutunut Irlannin ystävä antaa tämän anteeksi, mutta muu lukijakunta saattaa pitkästyä saattaessaan kirkkoherraa hautaan pidemmän kaavan kautta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s