Hiljaisen miehen hevoselegia

hevosvarkaatPer Pettersonin (Otava, 2003) Hevosvarkaat ei ollut tavanomaisin kirjatuttavuuteni, vaan hiljaisuudessaan ja vähäeleisyydessään todellinen lukuhaaste. Olen lukenut sitä syksystä asti ohuina siivuina. Olen tiennyt, että romaani on poikkeuksellisen hyvä, taiteellinen ja alkuvoimainen, mutta suoraan sanottuna olen pitkästynyt sen parissa sujuvasti kymmeninä iltoina ja vaihtanut johonkin nopeatempoisempaan.

Romaani vie meidät toisen maailmansodan aikaiseen ja välittömästi sen jälkeiseen Norjaan, Osloon ja Ruotsin rajaseudulle, jonne viisitoistavuotias Trond päätyy isänsä kanssa tukkihommiin. Tuona kesänä Trondin maailma järkkyy, hänen tapansa tuntea iloa ja surua muuttuu, ja otsikon mukaisesti hän oppii käymään hevosvarkaissa. Mitä norjalainen hevosvarkaus sitten on, se on lukijan itse selvitettävissä. Kaupunkilaispojalle siitä aukeaa aivan uusi maailma.

Pohjimmiltaan teos kertoo aikuisen miehen isänkaipuusta, isän mystisen katoamisen jättämästä aukosta nuoren miehen sieluun. Trondista kasvaa isänsä kaltainen vaeltelija, vastuun karttaja ja elämän projektien keskeyttäjä. Hänellä on kaksi tytärtä, mutta hän tuskin muistaa, mitä he tekevät työkseen. 67-vuotiaana hän muuttaa asumaan nuoruutensa kesien maisemaan erakkomökkiin kauas kiinteästä asutuksesta. Hänellä on vain yksi naapuri, suunnilleen samanikäinen myös yksinelävä ukko, jolla myös on koira. Alussa miehet kyräilevät toisiaan, mutta pikkuhiljaa varovainen puheyhteys syntyy. Pian he saavat selville olevansa tuttuja menneisyydestä: Lars on Trondin parhaan ystävän hevosvaras-Jonin pikkuveli. Miehet jakavat kesän 1948 traumaattiset tapahtumat, kuoleman, vanhempien salasuhteen ja katoamiset, mutta kantavat salaisuuksiaan arvokkaasti vain niihin minimalistisesti viitaten. Kun Trondin tytär vihdoin löytää isänsä vuorilta (osoitepalvelun kautta, isä ei ole tapansa mukaan tiedottanut muutostaan), isä on alussa vaivaantunut visiitistä, mutta lopulta mielissään. Trondista tuskin saadaan kasvatettua lastenlasten synttäreitä muistavaa isoisää, mutta tavattuaan Larsin hän saa kenties jonkun padon avattua menneisyydestään.

Trondin hahmo on kiinnostavalla tavalla ambivalentti. Alussa luulen hänen olevan lievästi jälkeenjäänyt, tai ainakin pitkän linjan mielenterveyskuntoutuja. Koska Petterson ei käytä tämän päivän psykologisoivaa kieltä, emme lopulta saa selvää, mikä Trondia kliinisesti vaivaa. Teoksen edetessä tyyppi paljastuukin maailmanmenoa tarkasti seuraavaksi älyköksi, joka kuuntelee mökissään BBC World Serviceä ja siteeraa Dickensin romaaneja sanantarkasti englanniksi. Koska Trondin vaiheista vuoden 1948 jälkeen annetaan vain teelusikallinen vihjeitä, hän tavallaan voisi olla kenen tahansa isä tai pappa, hän on oudolla tavalla luokaton, kouluttautumaton ja vailla ammatillista historiaa (tai tällaisen kuvan hän haluaa antaa itsestään paikassa, jossa häntä ei tunneta).

Petterson kuvaa tunnelmallisesti entisaikojen matkustamista ja siihen liittyvää epävarmuutta. Trond pääsee ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen hevosvarkauskesän jälkeen, kun kadonnut isä on kirjeessä ilmoittanut tukinnostorahojen makaavan pankkitilillä Ruotsin Karlstadissa. Trondin äiti haluaa rahat, joten äiti ja poika matkustavat junalla naapurimaahan niitä lunastamaan. Heidän kieltään ei ymmärretä, ja Trondin äiti pelkää kuoliaakseen joutuvansa leimaantuneeksi maalaistolloksi. Lopulta pankin konttori löytyy, mutta tilillä on vain 150 kruunua. Rahoilla äiti ostaa pojalleen miehen puvun, joten matka toimii kirjaimellisena siirtymäriittinä aikuisuuteen.

Romaanin nykyisyydessä lähinnä kusetetaan koiria ja keitetään kahvia. Olennaista ei olekaan lineaariset tapahtumat, vaan tunnelma. Luin kirjaa loppuun, kun oma neljätoistavuotiaani oli matkustamassa luokkaretkellä Ruotsin läpi Norjaan, hekin pysähtyivät Karlstadissa. Heillä on kymmenen päivän kännykkä- ja nettipaasto. Tämä romaani jos mikä kutsuu leppoistamaan aikataulujaan ja kyseenalaistamaan puhelimessa puhumisen tärkeyttä julkisissa kulkuvälineissä. Tiedän, että norjalaiset ovat hitaan elämisen edelläkävijöitä Euroopassa, ja tämä trendi heijastuu myös kirjallisuuteen. Suosittelen teosta kaikille tosileppoistajille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s