Halal holidays

Tämän päivän ihmetyksen aiheenani on uusi trendi turismiteollisuudessa, halal holidays. Satuin bongaamaan facebookista brittiläisen Crescent Tours-yrityksen, joka mainostaa rantalomia muslimeille. Vastaavia matkatoimistoja on Britanniassa muutama, varmasti muuallakin Euroopassa, mutta ei vielä Suomessa.

Kun nyt muistelen viime aikojen reissujani rantakohteisiin, en muista tavanneeni missään hotellissa tai millään rannalla uskovaisia muslimeja. Euroopan muualta tulleista etnisistä vähemmistöistä turistirysissä on näkynyt eniten afrikkalaisia tai karibialaisia kasvoja, brittien ja ranskalaisten seurueissa. Ensimmäisen polven maahanmuuttajilla on aina ensisijainen velvoite sukuloida entisessä kotimaassa, mutta toinen polvi ei välttämättä enää  koe vastaavaa uskollisuutta ”juurilleen”. Tämän lisäksi Koraanissa on suuria, jotka kehottavat muslimeja matkustamaan löytääkseen Jumalan merkkejä ja kuvioita kaikkialta. Islam on globaali uskonto, joka kannustaa liikkuvuuteen. Ajatus perheen yhteisestä rantalomasta ei ole suinkaan epäislamilainen, mutta monilla uskovilla on reunaehtoja hotelliasumisen ja rannalla makaamisen suhteen.

Crescent Tours järjestää halal-lomiaan erityisesti Turkkiin, jossa meillekin tunnetuihin kohteisiin on noussut erityisiä halal-hotelleja. Ruoka on halalia, alkoholia ei tarjoilla ja miehille ja naisille on erilliset altaat ja ranta-alueet. Yhteisillä rannoilla noudatetaan siveää pukeutumiskoodia, eli yli kymmenvuotiaat tytöt ja naiset pukeutuvat burkiniin tai uivat normivaatteet päällä. Perheen yhteistä viihtymistä korostetaan, ja monille musliminaisille halal holiday onkin ensimmäinen kerta elämässä, kun he ovat pystyneet rentoutumaan vähemmissä vaatteissa. Crescent Toursin lomilla käy myös paljon korkeasti koulutettuja sinkkunaisia, jotka arvostavat naisten omia altaita ja rantoja.

Mitä tästä ilmiöstä sitten voisi päätellä? Matkatoimiston sivut ja ilmiöstä kertovat artikkelit pursuavat elämäniloa. Erityisesti naispuoliset turistit kertovat vapautumisen kokemuksista – he arvostavat hotelleja, joissa heitä ei pidetä avaruusolentoina, joissa heidät hyväksytään sellaisina kuin ovat. Voin hyvin kuvitella, kuinka vapauttavalta tuntuu viettää viikko kaikkialta maailmasta tulleiden muslimisiskojen parissa, jos elää arkeaan tyypillisessä eurooppalaisessa lähiössä, jossa huivipäisten perään huudellaan ja jossa huumeet ja alkoholi nostavat päätään joka nurkan takana. Loma on usein loma jostakin. Vapaassa maailmassa yksilön oikeuksiin kuuluu muunmuassa matkaseuran valinta. Maksava asiakas on aina oikeassa.

Pakistanilais-brittiläinen yhteiskuntakriitikko Yasmin Alibhai-Brown vastustaa halal-lomien ideaa. Hän on koko elämänsä taistellut rodullista tai etnistä segregaatiota vastaan, ja kokee muslimien omat puuhamaat omanlaisenaan rasismina. Ymmärrän yskän, ilmiö on tavallaan yhtä kyseenalainen kuin tosikristittyjen toiviomatkat Israeliin. Miksi matkustaa, jos tietää perillä löytyvän vain omanlaisiaan ihmisiä, jos kaikki kontakti ”toiseuteen” on eliminoitu? Eikö tuollainen eristäytyminen ole älytöntä? Millaiseen maailmaan uskovaiset vanhemmat kasvattavat lapsiaan, jos tarkoituksena on välttää kontaktia vääränuskoisiin, väärin pukeutuviin, vääriä aineita nauttiviin ja väärällä tavalla käyttäytyviin ihmisiin?

Oma matkustamisen filosofiani on täysin päinvastainen: minulle lomaa on se, että saan tutustua johonkin joka eroaa täysin arjestani koto-Suomessa, erityisesti outoihin ihmisiin. Koska itätamperelaisessa arjessani kohtaan erityisesti erilaisista aineista riippuvaisia ihmisiä, minulle ei ole lomaa seurata loputonta ördäämistä toisessa maassa. Lomaa on se, että unohtaa hetkeksi arjen tylsät velvoitteet. Minulle lomaa on kolmen tunnin aamukahvi kiireisellä piazzalla tai erikoisten lintujen äänten kuunteleminen kattoterassilla. Olen lomillani usein täysin autistinen. En häiriinny kanssaturisteista, ryyppyporukoista tai rakastelun äänistä, ellei kyseessä ole äärimmäinen ääniterrori. Lasten kanssa matkustaessa en ole erityisesti etsinyt lapsiystävällisiä kohteita. Koen olevani ihan reilusti kristitty, mutta en usko kykeneväni osallistumaan ”kristitylle lomalle”, sillä kanssakristityt ovat yleensä rasittavinta seuraa, jonka tunnen. Olen myös huomannut matkakatalogeja selatessani, että tarjolla olisi pelkästään aikuisille ja pariskunnille tarkoitettuja hotelleja. What the fuck, kuulostaa tylsyyden huipentumalta.

Kritiikistä huolimatta haluaisin viettää viikon turkkilaisessa halal-hotellissa poistumatta alueelta hetkeksikään. En  tosin tiedä, ottavatko he asiakkaikseen ei-muslimeja.