Fantastista homojen hommaa

juurikasvua_kastelua_480Satuin näkemään TV:stä YLE:n vuonna 2009 tulleen Saara Saarelan ohjaaman minidraaman Juurikasvua uudelleenlähetyksen. Kaksiosaisessa sarjassa seurataan Mikan (Antti Luusuanniemi) ja Ricun (Ville Myllyrinne), helsinkiläisen homoparin rantautumista pohjoispohjalaiseen pikkukuntaan. Mika on saanut kunnasta paikan lääkärinä ja Ricu seuraa perässä edustusvaimona, joka pian onnistuu työllistämään itsensä kampaajana. Pariskunnan tavat ovat auttamattoman elitistiset ja ikävä Stockan herkkua ja sushibaareja kohtaan on välillä ylitsepääsemätön. Arvata saattaa, että paikallisen väestön asennemaailma kliseistä homoparia kohtaan on heti kättelyssä nurja, mutta pikkuhiljaa pariskunnasta stereotyyppisempi, dramaattisempi ja ärsyttävämpi osapuoli Ricu onnistuu sulattamaan paikkakunnan naisväen sydämet. Mikan sopeutuminen on mutkikkaampaa, sillä hän joutuu homofobian lisäksi taistelemaan kunnan minimaalisista resursseista. Terveyskeskukseen ei saada ajanmukaisia laitteita eikä tietokoneita, lähetteitä erikoislääkärille pitäisi minimoida, eikä parille luvattu keittiöremonttikaan meinaa onnistua.

Ricun hahmo on suorastaan karnivalistinen eikä Mikakaan jätä katsojaa kylmäksi. Vaikka sarja pääosin keskittyy pariskunnan suhdevääntöön, on tässä paljon muutakin yhteiskunnallista sisältöä. Saarela ottaa mainiosti kantaa mm. kaupunkilaisten downshifting– ajatteluun ja maallemuuttoon liittyvään idealismiin, joka usein rapisee jo ennen kuin ensimmäisiin lumitöihin päästään. Vaikka tunnen Pohjanmaata huonosti, tunsin pääseväni hyvin sisälle mielenmaisemaan. Lakeuksien kuvaus on poeettista ja romantisoivaa, mikä tuo hyvää vastapainoa irvokkaillekin kohtauksille. Paikalliset esitetään mielestäni realistisesti, esim. terveyskeskuksen henkilökunta on loppujen lopuksi sympaattista porukkaa, vaikka alussa karsastavatkin Mikan elvistelyä kahvihuoneessa. Kunnanjohtaja esitetään kunnon ketkuna, opportunistisena selkäänpuukottajana, joka pönötyksestään huolimatta kärsii yksityiselämässään vaimonsa uskottomuudesta ja alisuoriutujapojan vetkuilusta.

Olen hirvittävän huono television katsoja ja harvoin mikään sarja jättää minuun syvempää muistijälkeä. Downton Abbeyn päätettyä minulla ei ole ollut mitään varteenotettavaa sarjaa seurattavana. Tätä olisi jaksanut seurata vaikka koko vuoden, niin herkullista ja hersyvää sarjan huumori oli. Pidin tästä enemmän kuin esim. siirappisesta Karjalan kunnailla-sarjasta tai Kemijärvelle sijoittuvasta Taivaan tulista (kumpaakin olen tosin seurannut vain toisella silmällä, kun ne eivät onnistuneet vakuuttamaan). Toivoisin YLE:ltä lisää samantyyppistä laatudraamaa, jossa vaikeistakin asioista puhutaan sellaisina kuin ne ovat.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s