Lehmipojan kutsuhuuto

Shava_by_Sami_Mannerheimo_500Tänään ihmetyksen aiheena on Shava, suomalainen bhangra-bändi, joka on toiminut maassamme jo melkein vuosikymmenen. Olen ollut hämärästi tietoinen Shavan keikoista seurattuani toista suomalais-intialaista klassista yhtyettä Shankaraa (ja erityisesti sen legendaarista laulajaa Peali Juvaa), mutta vasta viime viikolla tutustuin lähemmin heidän tuotantoonsa ystävän laitettua minulle heidän uusimman youtube-kesähittivideonsa Onkimiehen bhangra.

Biisi on järjettömän kreisi ilottelu suomalaisen työväenlauluperinteen ja bhangran välillä – päällimmäisenä viestinä on helsinkiläinen ”Stadin kundi”-uhottelu leveällä slangilla, johon sekoitetaan intialaisia mausteita. Video on yksiselitteisesti masterpiece, kaikkien Bollywoodin lakien mukaan ja muutenkin. Bändin habitukseen kuuluu kansallisten symbolien tuuletus: punjabilaisissa liiveissä on selkäpuolelle kirjailtu Suomen leijona koristeellisin pistoin. Koska itse olen inhonnut Suomen leijona- viestintää koko aikuisikäni, tämä video antaa minulle uuden näkökulman isänmaallisuuteen. Jos Shavan pojille leijona on ylpeyden aihe, sitten symboli on saanut uuden uutisarvon.

Olen itse tykännyt bhangrasta yli vuosikymmenen, mutta en mitenkään fanaattisesti – pidän vain sen rytmeistä enemmän kuin esim. perinteisen Bollywood- musiikin. Olen kirmaillut sen tahdeissa Punjabin laajoilla pelloilla ja kattoterasseilla. Lehmipojan kutsuhuuto on minulle tuttu genre enemmän indo-pakistanilaisella tasolla kuin suomalaisella. Bhangra-perinne on hirvittävän rikas etnologisesti ja kulttuurihistoriallisesti. Sekä Intian että Pakistanin puolella on tehty lukemattomia leffoja, joiden teemana on lehmikutsuhuuto. Yhteys Suomi-filmeihin on välitön. Shavan henki viestii saumatonta monikulttuurisuutta ilman komplikaatioita. Nämä biisit pystyvät sulattamaan jopa legendaarisen Pihtiputaan mummon sydämen.

Muistini on niin hatara, etten edes osaa mainita bhangra-suosikkejani. Kokoelmalevyjä takavuosilta kansoittaa levyhyllyäni. Bhangra siis on punjabilaista kansanmusiikkia, jota soitetaan sekä pohjoisessa Intiassa että Pakistanissa. Paljon yhtymäkohtia sillä on rapin ja reggaen  kanssa, ja monesti räppärit, reggae- ja bhangra-artistit ovat löytäneet yhteisen sävelen, kuten havaita saattaa myös Shavan tuotannossa.

Shavan näkyvin hahmo on laulaja Kiureli Sammallahti, joka on opiskellut etnomusikologiaa Sibelius-Akatemiassa ja sahaja-joogaa Suomessa ja Intiassa. Vaikka bändi tekee aitoa popmusiikkia, taustalla näkyy akateeminen intressi aiheeseen. Lyriikoissa on ovelasti piilossa yhteiskunnallisia viestejä, mutta ne eivät hakkaa päähän samalla tavalla kuin esim. Paleface tekee. ”Siinä teille tulosvastuullisuutta ja elämänhallintaa” on viesti, joka kutoutuu laajempaan elämäniloon ja zen-henkeen – ei taida olla mitään tärkeämpää kuin kalastus tai puutarhanhoito.

PS: Shavan videot saavat minut haaveilemaan takaisinmuutosta pääkaupunkiseudulle. 7 vuoden syklini Tampereen kanssa päättyi jo 3 vuotta sitten, joten miksi jahkailisin?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s