Ensimmäinen Paasilinnani

Arto-Paasilinna_6366Arto Paasilinnaa pitäisi kai lukea ranskaksi, sillä hän on tehnyt ranskalaiseen lukijakuntaan pysyvän vaikutuksen ja siellä hänen klassikkokirjansa myyvät paremmin kuin nykyään kotimaassa. Minun täytyy myöntää, etten ole koskaan lukenut yhtäkään Paasilinnan teosta loppuun ennen tätä kesää, vaikka niitä oli lapsena ja nuorena koko ajan tarjolla. Montaa olen aloittanut, mutta kesken ovat jääneet; samastin ne samalla tavalla ”äijäkirjoiksi”, kun äitini Eeva Joenpellot ”tätikirjoiksi”. Silti  Risto Jarvan ohjaama Jäniksen vuosi (1977) on yksi suomalaisista lempileffoistani, johon en koskaan kyllästy, ja Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis (2011) raikas uudelleentulkinta klassikosta.

Nyt räväytin ja luin miltei yhdeltä istumalta Isoisää etsimässä (1977), sillä minua kiinnostaa kadonneiden sukulaisten teema. Yritän itse rekonstruoida suomalaisen miehen katoamista Venäjälle autonomian aikana, mutta tämä 70-luvulle sijoittuva nomadinen tarina antaa loistavaa vinkkiä kerronnan mahdollisesta tyylistä. Paasilinnalla on maagis-realistinen, liioittelevan rempseä ote ja tarpeeksi vinksahtaneet henkilöhahmot makuuni.

Verneri Väisänen on Augustin isoisä, joka on tottunut ”karkailemaan” perheeltään aika ajoittain, sillä tekosyyllä että tekisi nahkurina nahkakauppoja eksoottisissa kohteissa kuten Pohjois-Norjassa, Islannissa, Grönlannissa ja Alaskassa. Liikematkoillaan Verneri on määrittelemättömiä aikoja, ilmoittaen itsestään vaimolleen Letitialle huolettomissa postikorteissa. Letitian viha miehensä karkaamisia kohti on kuitenkin syövyttävää, ja eräänä päivänä hän palkkaa pojanpoikansa isoisää etsimään sillä mandaatilla, että äijä pitää palauttaa vaimolleen välittömästi. August itse on kolmikymppinen peräkammarin poika, joka ei pysty kuvittelemaan itsenäistä elämää isovanhempiensa ylläpitämän dynastian ulkopuolella.

Alkaa omintakeinen vuodenmittainen odysseia Pohjanmaan turkistarhoille, Lapin kalavesille, Pohjois-Norjan ja Ruotsin erämaihin, ja Tanskan kautta Keski-Eurooppaan ja Britanniaan. Isoisä löytyy norjalaisesta kalastajakylästä, mutta karkaa lumituiskuun Vernerin koittaessa muiluttaa tätä taksilla takaisin vaimonsa ruotuun. Tämän jälkeen isoisä onnistuu keplottelemaan Augustin puolelleen ja unohtamaan naisväen hömpötykset. Augustilla ei ole vaihtoehtoa, sillä ei kestäisi isoäitinsä toruja tuloksettomasta missiosta.

Älyttömiä vaiheita piisaa joka maassa, absurdeinta meno on ehkä Britanniassa, jossa Verneri löytää Lontoon ukkokodista Arkangelin sotakaverinsa ”Teivitin” ja värvää tämän muistisairaan horiskon seurueen jatkoksi nahkakaupoille Walesiin. Miehet onnistuvat vuokraaman auton ajokortitta, ajellen holtittomasti nummilla, jopa ”Teivitti” saa ajaa, vaikka tuskin näkee metriäkään eteensä. Paluu koti-Suomeen tapahtuu yllättävästi, liian aikaisin olosuhteiden pakosta. Kotona miehiä odottaakin jymy-yllätys, joka kiinnostavalla tavalla sinetöi vinksahtaneen suvun miesten kohtalon.

Viihdyin tässä lennokkaassa  kyydissä erinomaisesti, mutta luulen, ettei Paasilinnoja kannata ahmia ahmimalla, vaan nauttia silloin tällöin maltillisemmin. Jotain huhua kuulin myös kirjailijan voimien paluusta ja soisi että hän ehtisi vielä julkaisemaan jotain, vaikka asuu  itsekin jonkinmoisessa ukkokodissa tätä nykyä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s