Kolmisin parisängyssä

tamaraEeva Kilven Tamara (1972) herätti aikanaan pahennusta aikuisen naisen aktiivisen seksuaalisuuden kuvauksellaan. Minulla on ollut Tamara pöydälläni työn alla jo viikkoja, ellei kuukausia, ja jostain syystä sen saattaminen loppuun oli hidas ja tökkivä prosessi. Teoksen konteksti ja sen saama vastaanotto kiinnostavat, sillä Kilpi on ollut monessa suhteen pioneeri, herättäjä ja uuden aloittaja. Ongelmaksi nousi Kilven etäännyttävä, miltei ylisivistynyt kieli.

Tamaran asetelma on erikoinen ja kinkkinen: siinä vammainen, pyörätuoliin sidottu akateeminen mies raportoi ystävänsä Tamaran muista miessuhteista ja tuntuu saavan seksuaalisia kicksejä Tamaran kertomuksisa yöllisistä seikkailuistaan. He kohtaavat kolmisin parisängyssä, Tamaran ollessa edelleen märkä viimeisestä panostaan. Tamara ja kertoja ovat opiskelukavereita yliopistolta, ja heidän outo ystävyytensä on kantanut valmistumisen jälkeen vuosikausia. Molemmat lähestyvät jo keski-ikää, ja vaikka Tamara on kertojalle jonkinlainen seksin papitar, häntä kuvataan kaikkine virheineen, ihopoimuineen ja viiksikarvoineen armottomasti läheltä. Tapahtui mitä tapahtui, Tamara ja kertoja ovat voimaltaan ja valta-asemistaan tasa-arvoisia. Vammaisen miehen asemaa ei surkutella, eikä hänestä tehdä säälittävää puutteessa elävää kerjääjää.

Kertoja ja Tamara viettävät usein intiimejä öitä samassa sängyssä, mutta koska kertoja on kaksiraajahalvautunut, he eivät harrasta perinteistä seksiä. Sen sijaan kertoja pyrkii tyydyttämään rakastettuaan käsin ja kielellisin avuin. Näissä rakkauskohtauksissa onkin paljon herkkää ja kaunista. Tamaran suhde kertojaan pohjautuu tottumukselle ja pysyvyydelle, kun taas seksuaalisesti pystyvistä miehistä hän etsii lähinnä kiihkoista panoa ilman sitoumuksia. Ilmeisesti romaanin saama kritiikki ja kohu on pohjautunut feministiseen naiskuvaan: tässä kun on naistoimija, joka vähät välittää yhteiskunnan normeista eikä koskaan edes yritä ripustautua seksikumppaniinsa pysyvän parisuhteen toivossa. Tamara rakastaa fyysisesti ukkomiehiä ja heidän tapaamisen luomaa jännitystä. Koskaan hänen mieleensä ei ole tullut rakastua keneenkään heistä niin paljoa, että alkaisi vokotella heitä pois avioliiton turvallisesta satamasta.

Romaanissa oli hyvää ajankuvaa ja yhteiskunnallista kritiikkiä. Kilpi esimerkiksi kritisoi yhteiskunnan suhtautumista alkoholisteihin, mielenterveyskuntoutujiin ja vammaisiin osoittaen kaikkien inhimillisyyden ja tarpeen tulla kohdatuksi yksilöinä. Tamara on päivisin mielisairaalassa töissä käyvä henkilö, ehkä psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja, jolla on läheinen suhde potilaihinsa.  Parannettavia hän löytää myös turuilta ja toreilta. Mielisairaat ja alkoholistit soittavat hänelle kysyäkseen, mitä tällä on päällä ja kertoakseen kuinka he tyydyttäisivät häntä, jos olisivat paikalla. Romaani kertookin paljon yksinäisyydestä, kohtaamattomuudesta ja tarpeiden tyydyttämättömyydestä. Sen rosoisuus ja epätäydellisyys vakuuttavat. Kieli etäännyttää.

Tämän päivän kriteereillä Tamara edustaisi luultavasti ihan normikirjallisuutta ilman tarvetta leimata sitä erityisen eroottiseksi. Itseäni lukijana teoksessa tökki hienostelevan kielen lisäksi aika moni eroottinen kohtaus, mutta pidin paljon yleisestä ilmapiiristä ja analyyttisesta asenteesta ympäröivään yhteiskuntaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s