Kirjakahvilakuume

TheWindingStairBookshop-300x286Siitä asti, kun ensimmäistä kertaa astuin The Winding Stair-nimiseen nelikerroksiseen kirjakahvilaan Liffeyn pohjoisrannalla Dublinissa nuorena tyttönä, päätin, että minusta tulisi isona kirjakahvilan omistaja. Ihan sama missä maassa tai kaupungissa, kunhan paikka olisi sopivan rosoinen, kunhan sen asiakkaat saisivat mahdollisuuden vaikuttaa paikan interiööriin ja kunhan siellä luettaisiin runoutta ääneen joka ilta. Kirjoja kahvilassa olisi lattiasta kattoon, kaikki olisi myynnissä sopuhintaan ja jos jollain ei olisi varaa ostaa haluamaansa teosta, sen kohtalo olisi neuvoteltavissa. Bookcrossing– eli kierrätyshyllylle olisi paikkansa näkyvällä paikalla. Minun kahvilastani kukaan ei lähtisi kotiin ilman hengenravintoa ja uusia ideoita.

Näin päätin. Päätökseni jälkeen olen asunut neljässä eri maassa, seitsemässä kaupungissa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Tahdonvoima ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Juuri siksi olen epäonnistunut draaman alalla. En vaan taida olla tahtoihminen. Olen enemmän taivaanrannan maalari. Kaikenlaista on tullut ja mennyt, mutta haave kahvilasta on pysynyt ja parantunut.

Nyt minulla on jo kirjoja ainakin pienen kahvilallisen verran, mutta pelkään pahoin, ettei konseptini koskaan saavuttaisi Suomen hygienia- ja paloturvallisuusstandardeja – varsinkaan jos lähtisin yrittämään yksin.

Tampereella ainoa hieman kirjakahvilaa muistuttava mesta on Ojakadun Runo-kahvila, vaikkakin siellä kirjojen määrä on minimaalinen, ehkä juuri noiden määräysten takia. Runoon eksyn nykyään korkeintaan kolmisen kertaa vuodessa. Sen tunnelma on rosoisen kotikutoinen, mutta salakuuntelemani keskustelut kohteliaita, porvarillisia, sisäsiistejä (juuri kuten omani). Viimeksi kävin siellä toissapäivänä. Rakkaan ystäväni kanssa (joka työskentelee teknologian parissa ja ruuhkavuosiensa rasittamana ehtii lukea ehkä kaksi romaania vuodessa) keskustelimme sen terassilla intohimoisesti kirjoista. Hän oli käyttänyt harvinaisen lukuaikansa loisteliaasti. Onkin mielentilalleni sopivaa tai jopa suositeltavaa, että saan parhaimmat lukuvinkkini pariskunnalta, joista toinen on matemaatikko ja toinen ATK-insinööri.

Valitettavasti The Winding Stair ei myöskään ole entisensä. Se lakkautettiin silloisessa muodossaan jo vuonna 2005, ja nykyään siinä toimii samanniminen ravintola – alakerrassa on edelleen kirjanmyyntiä. Vanhaa interiööriä on pyritty kunnioittamaan, mutta paikka tarjoaa á la carte-listalta vähintään keskivertohelsinkiläisten trendipaikkojen hintaisia annoksia. Köyhillä opiskelijoilla, anarkisteilla ja hipeillä ei siis ole enää paljoa asiaa sinne. Intuitioni haistaa, että tämäntyyppisiä  paikkoja voisi edelleen olla jäljellä Berliinissä tai Prahassa. (Muita ehdotuksia otan vastaan nöyrästi kommenteissa, hyvät lukijat.)

Kaikkien boheemien kirjakauppojen äiti on tietysti Pariisin Shakespeare & Company, jonka amerikkalainen Sylvia Beach perusti Latinalaiskortteliin jo vuonna 1919. Beachin muistelmat Shakespeare & Co (1959) on huikea katsaus 1900-luvun amerikkalaisten, englantilaisten ja irlantilaisten kaunokirjallisten Pariisi-addiktien elämään. Beach kun noin vaatimattomasti sattui olemaan ”vain” James Joycen Odysseuksen kustantaja ja koko Joycen perheen antelias mesenaatti. Muuta kaupan vakiokalustoa olivat mm. André Gide, Ezra Pound, Ernest Hemingway. Alice B. Toklas ja Gertrude Stein. Tällainen paikka tosin on niin ikoninen ja odotuksilla ladattu, etten usko siellä tapahtuvan mitään kummallista.

Toiveikkaasti ajateltuna emme voi tietää, kuka köyhä ruutuvihkoihin raapustelija on seuraavien sukupolvien kirjallinen ikoni, mutta tuntemissani kirjailijoissa olen havainnut sellaista ajanhallintaa ja määrätietoisuutta, ettei kahviloissa lorviminen olisi heille mahdollista. Ehkä todellisia kirjakahviloita ovatkin peräkylien huoltoasemat, joihin ”parlamentit” kokoontuvat jo aamukuudelta Juhla-Mokan ja munaleipiensä äärelle. Paikat, joissa kukaan ei ota valokuvia juustokakun palasistaan tai soijafrappucinoistaan. Pelkään tosin pahoin, että joku pian ehtii tuotteistaa Teboilin aamuvirkkujen aamukokoontumisetkin.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Kirjakahvilakuume

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s