Mytologinen proosaruno

Katja Kaukonen OdelmaKatja Kaukosen Odelma (2011) on ollut listallani pitkään luettuani häneltä herkullisia novelleja kokoelmassa Vihkivedet (2012). Sattuneesta syystä olen ollut innoissani erityisesti yli nelikymppisenä kaunokirjallisen debyyttinsä tehneistä naisista, joilla on takana pitkä ura muissa hommissa. Kaukonen on entiseltä ammatiltaan äidinkielen opettaja, mikä kyllä näkyy täsmällisessä kielessä ja oudoissa sanavalinnoissa. Enpä ennen teokseen tarttumista tiennyt, mikä on odelma – syysheinä, joka nousee sadonkorjuun jälkeen. Ehkä sellainen syksyinen pelto, jonka copyrightista Marimekko ja Heljä Liukko-Sundström kävivät juuri kiistaa.

Odelma on omassa talossaan asuva yksinäinen susi, ahdasmielisen kyläyhteisön hylkiö, jonka kanssa moni ei vaihda sanaakaan. Hänen äitinsä oli pyryharakka, joka ei kyennyt huolehtimaan ainoasta tyttärestään, vaan karkasi maan ääriin. Mummonsa kasvattamana Odelma on oppinut kaiken yrteistä, rohdoista, enteistä ja virtaavien vetten voimasta. Palatessaan maailmalta tyhjään lapsuudenkotiinsa hän piileksii pahansuovilta kyläläisiltä, mutta eräänä päivänä törmää Freydman-nimiseen mieheen, kaukaa tulleeseen kulkuriin, joka edellisessä elämässään on tottunut käyttämään rikkaiden naisten tälle hankkimia pukuja, mutta joka hengittää paremmin erämaassa pässinpökkimä villapaita päällä. Vaikka Odelma tekee vastarintaa, Freydman tietää, että nainen tarvitsee häntä. Yhdessä he päätyvät pakenemaan kyläläisten oletettua kostoa joelle, jonka maisemaan he sulautuvat jokseenkin unenomaisesti, eroottisesti, mutta myös harhaisesti.

Suoraan sanottuna en ollut oikeassa mielentilassa ymmärtääkseni Odelman syviä psykoanalyyttisia ja mytologisia virtauksia. Tässä tanssitaan kettujen kanssa, piehtaroidaan sammalessa ja kuunnellaan huokailevaa, välillä narisevaa, välillä vedestä paisuvaa talovanhusta, pestään mytologista pyykkiä, joka naruilla värjäytyy punaiseksi. Nuorena opiskelijana, jolloin luin enemmän ranskalaista poststrukturalistista feminististä teoriaa, olisin varmasti ollut teoksesta haltioissani. Kielellisestä ilmaisusta tulevat mieleen mm. Héléne Cixous, Ingeborg Bachmann ja Clarice Lispector, ja kun muistelen tuntemiani suomalaisia prosaisteja, en suoralta kädeltä voisi tehdä samaa vertausta toiseen maannaiseemme. Suomalaisista ehkä Aino Kallaksen Sudenmorsian voisi olla lähimpänä Odelman tyyliä, mutta Kaukosen kieli on abstraktimpaa.

Kaukosta on joissain arvioissa syytetty tekotaiteellisuudesta; itse luonnehtisin hänen kirjoitustyyliään vaativaksi ja ajattomaksi. Tarina Odelman ekosysteemin kanssa sulautumisesta kun ei ole tarkkaan sidottu mihinkään paikkaan tai historialliseen periodiin; vasta toiseksi viimeisellä sivulla mainitaan sanomalehti, jossa kerrotaan evakkomatkalla kadonneesta tytöstä. Aika hämmentävää siis paikantaa kertomus loppumetreillä toiseen maailmansotaan ja aikaan, jolloin valtakunnassa osattiin jo lukea – alkuhan on melkein esihistoriallista, arkeologista kerrontaa, joka lähenee autismia.

Odelmaa lukee kuin pitkää proosarunoa, ja voisin hyvin kuvitella, että tästä nauttivat eniten low tech-ihmiset ja sähköallergikot, joille hidas aika on elinehto. Aion itse palata teokseen ehkä ollessani mökillä tai muualla luonnon helmassa. Nostan hattua Kaukosen rohkeudelle kirjoittaa tekstiä, joka ei haiskahda millään tavalla kaupalliselta tai julkisuudenkipeältä. Esteettisesti korkeatasoisen ja kielellisesti hiotun melkein-lyriikan heikkous piilee kuitenkin sen epäpoliittisuudessa. Tässä hankalassa maailmassa etsin itse kirjallisuudesta avaimia ratkaista arkisiakin pulmia (omiani ja kanssaihmisten), ja Odelman arki oli niin kaukana kaikesta, mistä oma kenkäni puristaa, että sen tunnelmaan ja tempoon oli hankala samastua.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s