Irlantilainen lastensuojelutapaus

frankieOlin nuorena irlantilaisen naiskirjallisuuden suurkuluttaja (ja aiheen tutkija), mutta viimeisen 10 vuoden aikana olen pudonnut junasta. Ainoa viime aikoina minua puhutellut irlantilainen kirjailija on ollut Anne Enright, joka ei todellakaan tuota helppoa hyvänmielenkirjallisuutta, vaan kertoo ihmismielen syvemmistä pohjamudista. Maeve Binchy (1940-2012) taas kuului maan suosituimpiin viihdekirjailijoihin, jonka ura oli tasaisessa nousujohdanteessa jo ennen kuin irlantilainen viihdekirjallisuus breikkasi suuremmin maailmalla. Nämä myöhemmät Cathy Kellyt ja Marian Kayesit ovat olleet hirveitä pettymyksiä, enkä kajoaisi niihin Irlanti-ikävän iskiessä kuin äärimmäisessä hätätapauksessa. Niiden kaavamainen kaupallisuus jättää ainakin tämän lukijan kylmäksi. Binchyn teokset edustavat chicklitiä monisyisempää arkirealismia, ja ehkä hänellä oli takaraivossa joku yhteiskunnallisen vaikuttamisen ajatus, joka tekee teoksista mieleenpainuvia.

Binchyn maailmanlaajuinen suosio on ollut kiistaton: häntä on käännetty 40 eri kielelle ja kaikki hänen romaaninsa toista teosta lukuunottamatta (A Lilac Bus 1984) on myös suomennettu. Itse muistan teoksista parhaiten Italian illat (Evening Class, 1996) jonka pohjalta ruotsalaiset ovat tehneet ruotsalaistetun elokuvaversion. Binchyä on myyty enemmän kuin James Joycea ikinä, ja hänen kuoltuaan irlantilaiset surivat häntä kuin kansallissankaria.

Minding Frankie (2010 suom. Koko kadun kasvatti) kertoo pohjoisdublinilaisesta kadusta, jolla asuu tavallisia työväenluokkaisia ihmisiä. Charlie ja Josie ovat kuuskymppinen fanaattisesti katolilainen pariskunta, jotka surukseen saivat vain yhden pojan, josta he eivät onnistuneet kouluttamaan pappia. Charlie on ammatiltaan hotellin portieeri ja Josie työskentelee keksitehtaassa. Noel-poika on jo kolmikymppinen ja asuu edelleen kotona. Hän on jättänyt aikoinaan lukion kesken ja päätynyt tylsään toimistotyöhön, jossa ei ole etenemismahdollisuuksia ilman tutkintoja. Noelilla on vakavahko alkoholiongelma; hän ei selviä työpäivistään ilman vodkapaukkuja, ja vaikka hän yrittää peitellä juomistaan, potkut töistä alkavat olla lähellä.

Perhe saa vieraaksi Amerikan-serkun Emilyn New Yorkista, josta tulee koko yhteisön muutosagentti. Emily auttaa Charlieta ja Josieta aloittamaan varainkeruukampanjan kotikatunsa  pyhimyksen St.Jarlathin patsasta varten,  perustaa hyväntekeväisyyskaupan ja alkaa valmentaa Noel-serkkuaan uuteen elämään. Raitistumisen aikana Noel saa yhteydenoton St.Brigidin sairaalasta nuorelta naiselta, taannoiselta yhden illan heilalta ja ryyppykaverilta, mikä osoittautuu kohtalokkaaksi. Vastuuttomasta Noelista on tulossa isä, yksinhuoltaja-sellainen.

Teoksessa on valtava määrä henkilöitä ja ihmiskohtaloita, mutta vakavin juoni liittyy Frankie-tyttären huoltajuuteen. Tässä paikallinen yhteisö pyrkii yhdessä keksimään omaperäisiä ratkaisuja yksinhuoltajaisän arjen helpottamiseksi. Ydinperhekeskeisyydestä ei näitä dublinilaisia ainakaan voi syyttää; heidän perhekäsityksensä on postmodernin joustava. Romaanin pahishahmo on sosiaalityöntekijä Moira Tierney, virkaintoinen sinkkunainen, joka ei jätä pienintäkään yksityiskohtaa tutkimatta. Vaikka Moiran tiimi ja esimies ovat näyttäneet Noelin huoltajuudelle vihreää valoa, yli-innokas sossun täti ei voi jättää miestä rauhaan. Tämä aiheuttaa monia kommelluksia, erityisesti Noelin turvautumista taas kuningas alkoholiin, sillä hän ei kestä selvin päin sossun vierailujen hermopaineita. Irlantilainen lastensuojelu näyttää tässä toimivan aika samanlaisin epäluuloisin premissein kuin suomalainen. Lastensuojeluviranomainen ei voi olla kenenkään luotettu ystävä, ei vaikka häntä kutsuttaisiin lapsen ristiäisiin tai iltakahville. (Suomalainen sossun täti tosin ei varmasti menisi ristiäisiin, koska sitä pidettäisiin puolueellisuutena ja epäammatillisuutena.)

Romaanissa on todella kiinnostavia hahmoja ja juonikin pitää jännityksessä loppuun saakka, mutta ehkä olisin tullut toimeen vähemmällä sähläyksellä. Kerronnan tempo on hyperaktiivista ja selkokieli niin simppeliä, ettei lukija pysähdy maistelemaan yhtään sanaa. Frankie-vauvan syntymä ja alkuvaiheet ovat sen verran erikoinen juoni, että tuntuu, että Binchy on jäänyt sen lumoihin unohtaen työstää puheenparsia. Toisaalta Binchyn romaanit tuntuvat erinomaisilta opiskelumateriaaleilta niille, joiden englanti on päässyt ruostumaan. Kannattaa siis lukea niitä nimenomaan englanniksi. Binchy sopii myös kaikille, jotka etsivät kirjallisuudesta elämäniloa ja voimaa arkeen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s