Blasket-saarten viimeiset soturit

island-cross-talkTällainenkin aarre löytyi hyllystä: Tomás O’Crohanin (1928/1986) Island Cross-Talk, yksi iirinkielisen painetun kirjallisuuden varhaisia klassikkoja. Tomás O’Crohan (1856-1937) oli tavallinen maanviljelijä ja suullisen perimän taitaja, joka vietti koko ikänsä Blasket-saarilla. Blasket-saaret sijaitsevat Kerryn maakunnassa Dinglen niemimaan kupeessa, ja saaren viimeiset asukkaat evakuoitiin v. 1953, sillä Irlannin hallitus ei kyennyt  taata heidän turvallisuuttaan ankarissa sääoloissa ja alkeellisissa asuinolosuhteissa. Ennen tätä saarten nuoriso oli massamuuttanut Amerikkaan, joten monet ”viimeiset soturit” seurasivat sukulaisiaan rapakon taa. O’Crohan eli vanhuuttaan saarilla aikana, jolloin väkiluku väheni, mutta saarten suosio etnologien ja iirinkielen elvyttäjien parissa kasvoi. Hänen luonaan vieraili kymmeniä ellei satoja innokkaita opetuslapsia, jotka istuivat mestarin jalkojen juuressa kirjoittamassa muistiinpanoja. Tästä aktivismista huolimatta iirin kielen asemaa ei onnistuttu koskaan palauttamaan elävän arkikielen tasolle.

O’Crohanin unelma oli ensinnäkin oppia lukemaan äidinkieltään sujuvasti, ja sen jälkeen lukea iirinkielistä painettua tekstiä. Nämä unelmat täyttyivät ruhtinaallisesti, sillä kaksi hänen omaa kirjaansa – tämä päiväkirja ja toinen ”objektiivisempi” kansankulttuurin kuvaus, The Islandman, julkaistiin ennen hänen kuolemaansa. Saarilla eli myös kaksi muuta aktiivista kirjailijaa, Muiris Ó Suilleabhai (1904-1950) ja Peig Sayers (1873-1958). Peig oli naiskirjailija ja ehkä kolmikosta kuuluisin. Hänen omaelämäkertansa Peig oli Irlannin kouluissa pakollisena lukemistona vuosikymmeniä, mutta tuskin nuorison ykkössuosikkina. (Kelttiläisen revivalismin nykykriitikot huomauttavatkin, että opetuksessa ei olla onnistuttu rikkomaan myyttejä iirinkieltä puhuvien köyhyydestä ja takapajuisuudesta – jos nuorille opetetaan pelkästään tämäntyyppistä etnologista kamaa, he eivät näe mitään yhteyttä lukemansa ja oman todellisuutensa välillä.)

Island Cross-Talk on joviaali, huumorintajuinen ja luonnon rytmiä seuraava lokikirja, joka keskittyy enemmän kyläyhteisön yhteisiin murheisiin kuin O’Crohanin henkilökohtaisiin asioihin. O’Crohan on päiväkirjaa kirjoittaessaan yksinäinen leskimies, jonka eloonjääneistä lapsista vain yksi asuu saarella. Hän pyrkii vanhana  miehenäkin istuttamaan perunansa, kuokkivan turpeensa ja keräämään merilevää siinä, missä monet hänen ikätoverinsa ovat heittäytyneet eläkeläisiksi (Irlantiin saatiin eläkejärjestelmä jo brittivallan aikana v. 1909 – asia, mitä kirjailija suuresti paheksuu). Naurun aiheita hän löytää eläinten karkaamisista ja muiden kyläläisten edesottamuksista. Esimerkiksi hammassärky ja tupakanhimo ovat saarilla päivittäisiä valituksen aiheita. Vanhat mummot jäävät sängyn pohjalle makaamaan, elleivät saa aamupiipullistaan. Kun saarille syntyi uusia lapsia, lapsenpäästäjä ja hänen apulaisensa juhlivat, sillä silloin he saivat polttaa isäntäväen piikkiin tupakkaa mielin määrin koko yön valvoessaan vastasyntyneen unta. Puolet informanteista tässä kirjassa on naisia, eivätkä lainkaan neuvottomia sellaisia. O’Crohanin aailmankuva tuntuu paljon tasa-arvoisemmalta sukupuoliperspektiivistä kuin Irlannin mantereelta tuona aikana tulleen (mies)kirjallisuuden antamat esimerkit.

Saarelaiset elävät melkein täydellisessä luonnontilassa, mutta seuraavat uteliaina mantereen uutisia. Päiväkirja on kirjoitettu angloirlantilaisen sodan ja rauhanprosessin aikaan (1919-22), jolloin synnytystuskissaan kamppailevan uuden valtion arjessa tapahtui monia mullistuksia. Junat ja tiet olivat poikki pitkiä kausia, mikä johti elintarvikepulaan syrjäseuduilla. Kauppiaat saattoivat pyytää mielivaltaisia hintoja vähäisistä tuotteistaan. Kauppasuhteet tyrehtyivät, mikä merkitsi suuria tappioita saarten kalastajille, sillä britit eivät enää ostaneetkaan heidän hummereitaan Lontoon loistoravintoloihin. Työläiset lakkoilivat, palkat laskivat huomattavasti, eikä osa kansasta ymmärtänyt lainkaan itsenäisyystaistelijoiden lupausta paremmasta elämästä. Äärimmäisessä pulassa ja tupakanhimossa saarelaiset jopa toivovat jonkun ohi kulkevista amerikkalaisista kauppalaivoista haaksirikkoutuvan, sillä niin käydessä he voisivat onkia mereen uponneet ylellisyystarvikkeet ja rikastua niillä.

Teos voi tuntua nykypäivän perspektiivistä naiivilta ja yksiulotteiselta, mutta sitä pitää lukea Blasket-saarten mikrokosmoksen näkökulmasta. Ottaen huomioon 1850-luvulla syntyneen kansanmiehen resurssit teosta voi pitää merkittävänä kaunokirjallisena saavutuksena. O´Crohan vaikuttaa syvästi uskovaiselta ja raittiusaatetta kannattavalta mieheltä, mutta hän ei tuomitse naapureidensa iloluontoisempaa elämää tai nuorison tansseissa käyntiä. Uskonnollisuus on tässä käytännöllistä ja rukoukset hiljaisen arkisia. Mihinkään hörhöilyyn tai ideologisiin ylilyönteihin ei näillä kyläläisillä ole aikaa eikä varaa.

Teoksesta tuli ehkä eniten mieleen Ulla-Lena Lundbergin Jää, jossa myös taiteiltiin elintarvikepulan ja raivoavan meren kynsissä. Täytyykin katsoa, löytyisikö Irlannin pikkusaarista kertovaa uudempaa fiktiota.

Blasket-saaret seisoivat pitkään autioina, mutta viime aikoina turismin kasvettua sinne kulkee ainakin kesäisin lautta läheisen Dunquinin kylän satamasta. Saarella on välillä toiminut retkeilymajakin, mutta se on lakkautettu maanomistusriitojen vuoksi. Kesäisin siellä telttaillaan ahkerasti. Ilmeisesti saarilla ei vieläkään ole ainakaan ympärivuotista asutusta. Kaltaiselleni saarifanille tässä olisi taas yksi varteenotettava vierailukohde – yleensä kirjoittamalla matkatoiveistani ne jollain ilveellä joku päivä toteutuvat (usein tosin viiveellä). Tämä siksikin, että verrattaen pitkän Irlannissa oleskelun jälkeenkään en ole koskaan käynyt sen länsiosissa, mikä on suuri häpeä ja harmi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s