Työvoimapoliittiset toimenpiteet, osa 1

aktia_p1010398-bOsallistuin tällä viikolla Tampereen TE-toimiston järjestämälle kurssille nimeltä Uraohjausta kohti työelämää Koivistonkylän Laulutalolla. Kutsu kurssille tuli parin viikon varoitusajalla, olin sen saatua melko nihkeissä fiiliksissä. Varustauduin monipuolisella lukemistolla ja psyykatulla mielellä. Ajattelin, että pahimmassa tapauksessa kokemusta voisi ainakin käyttää fiktiivisen tekstin pohjamatskuna.

Ilmeisesti kurssille oli valittu väkeä vain työttömyysjakson pituuden perusteella, ei koulutustaustan tai alan mukaan. Tämä teki ryhmästä haasteellisen myös kouluttajille. Kurssilla esiteltiin TE-toimiston palveluja, erilaisia työnhakukanavia  ja koulutuspolkuja hidastempoisesti. Kahvi- ja tupakkataukoja pidettiin ruhtinaallisesti, mikä viesti kurssin sisällön ohuudesta. Kurssin toinen osio, oman jaksamisen ja voimavarojen kartoitus, oli astetta kiinnostavampaa, samoin ryhmäkeskustelut. Koska noin puolet porukasta edusti luovia ja media-aloja, oli kiinnostavaa kuulla heidän projekteistaan. Positiivista kurssissa oli se, että kouluttajat tulivat yksityisestä valmennuskeskuksesta ja edustivat eri tieteenaloja (toinen oli hallintotieteilijä, toinen psykoterapeutti) ja se, ettei sitä järjestetty TE-keskuksen omissa tiloissa, vaan lämminhenkisessä puutalossa. Paikalla on merkitystä varsinkin tällaisissa koulutuksissa, jonne osallistujat eivät ole tulleet vapaasta tahdostaan. Kouluttajat tekivät työtään TE-keskuksen määräämissä kehyksissä, mihin kuului asioiden mahdollisimman yksinkertainen ja koulumainen presentaatio. Puolet ajasta tuntui totaaliselta haaskaukselta, mutta se ei ollut kouluttajien vika. Molemmat kouluttajat olivat empaattisia ja yhteistyökykyisiä, ei mitään kyynisiä työttömien kyykyttäjiä – ei sitä persoonallisuustyyppiä, jota valitettavasti tapaa TE-toimiston infoissa ja itse luukulla. Jos kokemukseni TE-toimiston palveluista ovat tähän mennessä olleet enimmäkseen negatiivisia, jäin tällä kurssilla plussan puolelle.  Se on minun kaltaiseni purnaajan kohdalla iso käänne.

Osa porukasta oli todella aktiivisia ja keskustelunhaluisia, myös yhteiskuntakriittisessä mielessä. Nihkeimmin porukka suhtautui työkokeiluihin ja muihin ilmaisen työn kanaviin, sillä moni koki ne oman osaamisen ja työkokemuksen aliarvoimisena ja eriarvoistumisen ääriesimerkkeinä – miksi ammatti-ihminen suostuisi myymään osaamisensa yritykselle 9 euron kannustinpäivärahalla, jos hänen rinnallaan samaa työtä tekee korkealla palkalla toinen samanmoinen (tai jopa matalammin koulutettu) tekijä? Tekeekö vuoden-parin työttömyys ihmisestä heti epäilyttävän tapauksen, jonka työkykyisyyttä pitää testata kokeilumielessä? Työkokeilun ideassa on taatusti taustalla hyviäkin aikomuksia, mutta valitettavasti se voi toimia myös ilmaisen työvoiman kierrätyskeskuksena. Esimerkiksi monet kansalaisjärjestöt tuntuvat toimivan pääsääntöisesti TE-keskuksesta tulevalla ilmaisella työvoimalla. Olen itse jopa harkinnut työkokeilua vakavasti, mutta valitsisin paikan todella tiukan seulan läpi. Toinen tukimuoto, palkkatuki, olikin minulle uppouusi asia – eli kurssilta tarttui mukaani jotain konkreettista, joka saattaa auttaa työllistymisessä.

Koin saavani muiden ”kohtalotovereideni” kuuntelemisesta vertaistukea ja uutta ajateltavaa. Kun hyvin erilaiset ihmiset tulevat yhteen vain yhden suht negatiivisen yhdistävän tekijän ympärille, lopputulos on arvaamaton cocktail. Tämä ryhmä pysyi yllättävän hyvin koossa, vaikka osallistujien turhautumisen taso oli poikkeuksellisen korkea. Solidaarisuutta ei ainakaan tästä porukasta puuttunut. Toivonkin tapaavani kurssilaisia tulevaisuudessa muissa merkeissä.

Kurssi jatkuu vielä henkilökohtaisten valmennussessioiden merkeissä – työnhakija saa niin halutessaan jopa 14 h henkilökohtaista valmennusaikaa. Se on mielestäni paljon, ottaen huomioon TE-keskuksen yleiset resurssit. Olen itse ajatellut käyttää valmennuksen hyväkseni, myös itsetuntemuksen ja psyykkisen jaksamisen näkökulmista. Pidän tätä mahdollisuutta ilmaisena terapiana – ja mahdollisuutena miettiä, olisiko ehkä minustakin juuri tuolle alalle – ihmisten kuulijaksi ja eteenpäin sysääjäksi.

2 kommenttia artikkeliin ”Työvoimapoliittiset toimenpiteet, osa 1

  1. Kiinnostaisi tietää joko on olemassa työvoimapoliittiset toimenpiteet osa 2? Onko jatkotoimenpiteitä seurannut? Pakkotyökokeilua tms.? Itse sain kutsun samaan Uraohjaus-ryhmään ja taistelen loppuun saakka jotten joutuisi ilmaistyöhön. Mietin, että jätänkö suosiolla ryhmän väliin, jos saan karenssin käteen joka tapauksessa jossain vaiheessa.

    • Mulla on tähän blogissa jatkoa heinäkuulta, Mietteitä työllistymisestä vol.2. Kannattaa osallistua kurssille, se on vain yksi viikko elämästä. Se henk.koht. työvalmennus oli kurssin ainoa toimiva ”hedelmä”, joka ei johda pakkotyöhön vaan oman tilanteen kartoitukseen. Omassa tapauksessani olen ollut tunkemassa itseäni palveluihin ja työvoimakoulutukseen, joihin en kuitenkaan päässyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s