Seitsemän askelta kohti kotia

kaija_juurikkala2-e1360592208604Kaija Juurikkala (s. 1959) on tunnettu lukuisista lasten ja varhaisnuorien elokuvistaan, mutta viime aikoina hän on tullut julkisuuteen näkijänä ja henkisen kasvun kirjailijana. Vuodesta 2008 hän on myös pitänyt miehensä Juha Juurikkalan kanssa perhekotia Etelä-Savon Mäntyharjulla.

Ironista kyllä, juuri kun edellisessä postauksessa pääsin lesoilemaan itämaisvaikutteisesta henkisestä kirjallisuudesta luopumisesta, eteeni pomppasi taas uusi sisäisiä matkoja suitsuttava teos.  Juurikkalan Varjojen taika. Matka edelliseen elämään  (2011, LIKE) ei alleviivaa kuulumista mihinkään tiettyyn uskontoon, hengelliseen suuntaukseen tai traditioon, mutta rivien välistä on löydettävissä erityisesti zenbuddhalaisia ja alkuperäiskansojen shamanistisia virityksiä. Poppisosaston puolelta Juurikkala siteeraa erityisesti Paulo Coelhoa ja hyvin henkisistä seksioppaistaan tunnettua Thomas Moorea. Seuraava looginen lähdeviite tällä tiellä olisi varmaan edesmennyt jesuiittapappi-guru Anthony de Mello, jonka Havahtuminen-teos on herättänyt postuumistikin pahennusta Vatikaanivaltiossa. Coelho-sitaatista jo ensimmäisen luvun sisäänheittona olin automaattisesti ärsyyntynyt.

Luin teoksen yhdeltä istumalta tammikuisena sunnuntaipäivänä, ja vaikka en koe ympäröivää todellisuuttani Juurikkalan tavoin, lukukokemus oli virkistävä ja eheyttävä. Teoksessa Juurikkala kuvaa henkistä matkaansa omiin näkijän kykyihinsä ja fyysistä matkaa Kiotoon, Japaniin, keskelle kirsikankukkien juhlaa ja vastauksia hänen entisestä elämästään. Juurikkalan kustannustoimittaja LIKE:llä on kuvaillut häntä ”hörhöimmäksi tapaamakseen ihmiseksi”, mutta myönteinen julkaisupäätös kertoo omaa tarinaansa. Juurikkalalta ei ainakaan puutu uskallusta, ja teksti tuntuu perinjuurin rehelliseltä.

Minusta tässä kirjassa huikeinta oli Japanin-matkan suunnittelun ja itse reissun kuvaus, ja Juurikkalan matkan aikana (ja osittain jo ennen matkaa) lahjaksi saama kertomus itsestään Ichi-tyttönä, joka kuoli nuorena kalligrafiaopettajansa hyväksikäyttämänä. Monihan voi pitää tätä ennettä tai näkynä silkkana psykoosina, mutta koska Juurikkala kykenee kertomaan matkanteostaan tarkkaan myös tämän päivän tasolla, nauttien maisemista, tarkkaillen ohikulkijoita, psykoosiselitys ei kuulosta vakuuttavalta. Hassuna yksityiskohtana Juurikkalan matkan suunnittelussa oli, että hän antoi itselleen luvan varata lentoliput vain, jos löytäisi eräästä helsinkiläisestä liikkeestä valkoisen tai harmaan villatakin alle 20 eurolla. Takki löytyi hopeanvärisenä ja siinä oli ystävien mukaan kimonomainen leikkaus. (Moni meistä varmaan salaa harrastaa vastaavaa maagista ehdollistamista arjessaan, muttei kehtaa kertoa siitä muille. Itselläni on muutamia vastaavia kokemuksia – olen käyttänyt vastaavia arkisia sattumuksia vaikeita päätöksiä tehdessä, mutta en pidä tästä kovin suurta meteliä.)

Toinen edellisiin elämiin liittyvä teema liittyi sairastamiseen ja kivun kokemukseen. Juurikkala uskoo, että myös kipu on viesti edellisestä elämästä, ja hänen omat jatkuvat virtsatientulehduksensa kertoivat epävarmuudesta seksuaalisuuden alueella. Japanissa hän lähtee ”kaatamaan karhua”, eli työstämällä edellisestä elämästä saatuja viestejä hän onnistuu selättämään alkavan virtsatientulehduksen käyttämällä henkisiä voimiaan. Mikä ettei, jos se jollakulla toimii noin. En silti lähtisi suoralta kädeltä suosittelemaan metodia pitkään ja kroonisesti sairastaneille. Lisäksi monet lapset ja nuoret aiheuttavat itselleen virtsatievaivoja pukeutumalla huonosti tai kirjaimellisesti istumalla kylmällä kivellä. Ei kai kaikki kipu tai sairaus voi olla viestiä edellisestä elämästä – emmekö me myös omilla elintavoillamme voi joskus saada jotain ikävää aikaan?

Siinä mielessä olen Juurikkalan kanssa samaa mieltä, että me kaikki taatusti kannamme mukanamme tuntemattomia taakkoja, emotionaalisia möykkyjä, jotka vaikuttavat negatiivisesti olemiseemme ja tekemiseemme. Kaikille ongelmille ei löydy selitystä rikkinäisestä lapsuudesta, omien vanhempien laiminlyönneistä tai murrosiän kolhuista. Kuinka ihminen sitten lähtee näitä solmuja avaamaan, se on kunkin omalla vastuulla. Joillekin avain hyvään mieleen ja parempaan elämään voi löytyä jostain vielä yksinkertaisemmasta lähteestä kuin entisistä elämistä.

Varjojen taika on puhtaasti omakohtainen kertomus yhden yksilön matkasta sisimpään, ja se pitää lukea juuri sellaisena. Kokija on monipuolisesti luova ja lahjakas ihminen, joka on elänyt viimeiset ajat turvallisessa parisuhde- ja perhekuviossa. Urallaan hän on kulkenut kriisistä toiseen, mutta onnistunut kääntämään äärimmäisen stressin kokemukset salaisiksi voimavaroikseen. Näin ei valitettavasti käy kaikille, vaikka he kuinka ramppaisivat henkisen kasvun piireissä. Mielestäni kirjassa olisi voinut olla enemmän pohdintaa siitä, mitä henkisiä vastoinkäymisiä voi tulla eteen, jos lähtee huonosti valmisteltuna ”karhua kaatamaan”. Aion jossain vaiheessa lukea teoksen jatko-osan Askeleita- intuition mestarikurssi (2012) ja toivon, että sieltä löytyisi vastauksia kiperämpiinkin kysymyksiin.

PS: Juurikkala näyttää olevan seuraavaksi maalauskeikalla Jyväskylässä, minulle tutussa Galleria Patinassa, 6-7.2. Näyttelyn avajaiset ovat pe 7.2. klo 17-19.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s