Syömäpuikkosisarusten arki

Miss ChopsticksOlen saanut kiinalaisen Xinranin tosielämään perustuvan reportaasin Miss Chopsticks (Vintage, 2007) ikuisuuslainaan tamperelaiselta työkaverilta, jonka mukaan teos oli ”näköiseni”. Ehkä hän ajatteli kirjaa jopa tutkimusmateriaaliksi, sillä tein silloin etnografiaa maahanmuuttajanaisista – tässäkin kerrottiin muuttamisesta ja kulttuurieroista, tosin yhden maan sisällä. Luulin teosta kannen ja kansitekstin perusteella kevyeksi chicklit-ilotteluksi, mutta jo alkumetreiltä paljastui, että tyylilaji oli vakavampi. Tämä on romaanin muotoon puettu reportaasi, joka on kaunokirjallisesti uskottava ja lunastaisi onnistuneen romaanin kriteerit – kutsuisin tyylilajia faktioksi.

Toiminta keskittyy Nanjingin kaupunkiin, joka sijaitsee sisämaassa Shanghaista pohjoiseen. Nanjing, kuten taatusti valtaosa Kiinan suurista kaupungeista, on suuri maalta tulleiden siirtotyöläisten työllistäjä. Sen asukasmäärä on yli tuplaantunut jostain yli 3 miljoonasta 8 miljoonaan 10 vuodessa. Vaikka työnvälitys on siirtymässä ammattimaisempiin välitystoimistoihin, kaupungin porteilla sijaitsevat puut toimivat edelleen tunnettuina epämuodollisina työvoimatoimistoilla ensikertalaisille ja erityisesti lukutaidottomille.

Tässä seurataan kolmen maalaissisaruksen, Kolmosen, Vitosen ja Kutosen saapumista ja asettumista uusiin työpaikkoihinsa kaupungissa. Lasten isä ei ole suostunut antamaan kuudelle tyttärelleen kunnon nimiä, niin pettynyt hän on ollut heidän syntymiinsä. Tyttöjen kotikylässä tyttölapsia kutsutaan syömäpuikoiksi ja poikia kattoparruiksi. Kylä, josta tytöt tulevat, on ollut niin köyhä (ja samalla korruptoitunut), etteivät syntyvyyden säännöstelijät ole viitsineet pitää kirjaa perheiden lapsiluvuista tai asettaa sanktioita useamman kuin yhden lapsen synnyttäneille. Numerotyttöjen perheessä halu saada poika perilliseksi on ollut niin suuri, että äiti on uhrautunut synnyttämään kuusi kertaa huutavasta köyhyydestä huolimatta.

Sisarukset ovat luonteiltaan ja kyvyiltään varsin erilaisia. Kolmosella ja Vitosella on perinteisemmät arvot, kun taas Kutonen haaveilee yliopisto-opinnoista ja ulkomaille lähdöstä. Maalaiset kiinalaiset suhtautuvat valkoihoisiin aidon epäilevästi, kutsuen heitä isoneniksi ja peläten heidän moraalitonta vaikutusta nuorisoon. Kutonen on töissä trendikkäässä kirjateehuoneessa, jossa käy paljon kiinaa opiskelevia isoneniä. Vitonen on töissä terveyskylpylässä ja Kolmonen on luomuravintolan vihannesten asettelija. Erikoiset duunit kaikilla, eikä kenenkään toimenkuvasta puutu luovuutta. Tarinan varsinainen ihme on Vitos-tytön työllistyminen melko vaativaan työhön kylpylässä, sillä kaupunkiin tullessaan hän on lähes lukutaidoton. Hidasälyisenä ja rumana pidetystä ankanpojasta kuoriutuu luotettava, teknisesti lahjakas vesimittareiden lukija ja varsin trendikäs kaupunkilaismimmi. Teos keskittyykin työelämän kuvaukseen, ja tässä teoksessa esiintyy ymmärtäväisiä ja edistyksellisiä pomoja. En tiedä, onko Xinran tietoisesti halunnut kertoa naisten työnteosta pelkästään hyviä uutisia, mutta teos loistaa shokkiefektien puutteella.

Romanssirintamalla tytöillä on aika hiljaista – vain Kolmonen rakastuu ja hänkin väärään mieheen, joka pyörittää useampaa mimmiä samaan aikaan. Sopeutuminen kaupunkilaisten vapaamieliseen deittailu- ja flirttailukulttuuriin ei käy maalaistytöiltä yhdessä yössä, vaan he ovat uskollisia kasvuympäristönsä arvoille. Oman äidin täydellisesti kodille ja muiden tarpeille uhrautuva elämäntapa ei kuitenkaan tyttöjä houkuttele. Naimisiinmenoon ei kellään ole kiirettä, vaan tytöt haluavat työkokemusta ja uralla etenemistä ennen perheen perustamista. Teos kertookin erinomaisesti kiinalaisen yhteiskunnan syvästä muutosprosessista kollektivismista kohti individualismia.

Tämä oli sydäntä lämmittävä, haastateltuja syvästi kunnioittava teos, joka antaa länsimaisille lukijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa nuorten kiinalaisten arkeen ja ravistella itsepäisiä ennakko-oletuksia kiinalaisesta kulttuurista. Luin tämän samanaikaisesti täysin erilaisen kuvauksen kanssa kiinalaisesta naiseudesta, josta kirjoitan seuraavassa postauksessani. Kontrasti oli valtava ja yhteiskunnan solmuja avaava. Itse olen tainnut tavata vain näitä ”tavallisempia” kiinalaisia, en toisen teoksen kosmopoliitteja tyylitietoisia high flyereita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s