Maailman ympäri rakkaan kanssa

mt_kanchenjungaKun on aikansa postittanut isojen kustantajien uutuuskirjoista ja paljon kiitosta saaneista bestsellereistä, on hyvä katsoa aidan toiselle puolelle ja lukea pienten kustantajien vähemmän tunnettuja nimiä ja jopa omakustanteita. Tämä ei ole tietoista politiikkaa, vaan usein nämä sivupolut ovat ”löydettyä” kirjallisuutta, kierrätyskorien löytöjä, joiden uskon fatalistisesti asettuneen tielleni poimittavaksi pois kuleksimasta.

Walesissa asuvan tanskalais-intialaisen kirjailija Leela Duttin teoksista sain paperimainoksen eräässä tilaisuudessa Tampereella. Mahdollisesti kirjailija on tuttavan tuttava. Mainos innosti ja kosketti. Koska myös aihepiirit tuntuivat hämmentävän tutuilta, tilasin hänen viimeisimmän romaaninsa  Only a Signal Shown (2012) Kindleen Amazonin kautta.

Only a Signal Shown on romaani, joka ehkä profiloituisi paremmin matkakirjana. Tässä seurataan Eleanor-nimisen matkakirjailijan kolmisenkymmenvuotista taivalta entisen poikaystävänsä, TV:stä tutun sankariarkeologin Alecin ystävänä ja on/off-rakastajana. Pari erosi nuorena Eleanorin annettua rukkaset Alecin kosinnalle, mutta kohtaavat jälleen Alecin mentyä lohdutuspalkintona naimisiin oman kylän tytön kanssa. Alecin perhe on kuitenkin kovin dysfunktionaalinen vaimon vakavan mielenterveysongelman vuoksi. Alecin matkustellessa ja vaimon oltua pitkiä jaksoja mielisairaalassa lapsia hoitavat pysyvämmin isovanhemmat.

Molempia yhdistää rakkaus matkustamiseen ja erikoisten näkökulmien etsintä maailman ihmeisiin. Rakastetut tapaavat ainakin kuudessa eri maassa ennen kuin saavat toisensa. Hienoin kuvauksista on reissu Intian Darjeelingiin katsomaan Kachenjungan vuorta. Jaksoinkin rämpiä läpi tylsemmätkin osiot Himalajan auringonnousun valossa, sillä en tiedä mitään niin huikeaa kuin ajatus junamatkasta Darjeelingiin. Tässä reissataan Intian, Nigerian, Lesothon ja Grand Canyonin lisäksi myös kaikissa Pohjoismaissa, Suomi mukaanlukien, Venäjällä ja Italiassa, joka on Eleanorin toinen kotimaa.

Romaanissa on paljon lupaavia aineksia: se on tyypillinen 1950-luvulla syntyneiden sukupolvitarina, jossa verrataan omien vanhempien sotakokemuksia 1970-luvun vapaaseen rakkauteen. Eniten tässä verrataan britti- ja italialaisia perhekulttuureja, tosin samaan soppaan sekoitetaan vielä tanskalaiset vaikutteet. Rakastavaisten laajennettuun perheeseen kuuluu vielä intialaisia ja afrikkalaisia. Monikulttuurisuuden kuvaus on luontevaa. Meininki on hyvin kosmopoliittia ja liikkuvaista, mutta kirjailija ei missään vaiheessa juonta analysoi kaiken matkustamisen merkitystä eikä tuo esille esimerkiksi taloudellisia rajoitteita. Päähenkilöt pitävät itsestäänselvänä, että salainen tapaaminen toisella puolella maailmaa järjestyy jollain tapaa lyhyelläkin varoitusajalla.

Päähenkilö Eleanor ei ole tyypillinen romanttinen sankaritar, vaan uhrautuva altavastaaja. Vaikka hän menestyy urallaan, hän on häiritsevällä tavalla tarrautunut Aleciin – huolimatta siitä, että hän yrittää suhteita myös muiden hankalien miesten kanssa. Kuvattavan suhteen epämääräisyys ei sinänsä haittaa – tarvitsemmehan me muunkinlaisia tarinoita kuin yksinkertaisia boy meets girl-saagoja, mutta olisin kaivannut kerrontaan enemmän itseironiaa ja huumoria. Eleanorista tulee Alecin vanhemmille ja lapsille jonkunlainen kunniatäti, eli hän lunastaa paikkansa suvussa kärsivällisyydellä ja hyvillä teoilla. Alecin isän Normanin koettelemukset sota-ajan Italiassa on koskettava juonenkäänne. Sukupolvien välinen dialogi tuntuukin tässä uskottavammalta teemalta kuin itse romanssi.

Teos tuntuu täyteen lastatulta laivalta – vähemmillä aineksilla olisi saanut aikaan vakuuttavamman juonen. En tiedä, onko kirja omakustanne vai jonkun pienen kustantamon tuotos – joka tapauksessa siinä on paljon kotikutoisia ainesosia. Jotenkin tuntuu, että romaani olisi kirjoitettu mittatilaustyönä kirjailijan lähipiirille muistoksi yhteisistä matkoista. Duttin biografian mukaan romaanissa on jonkun verran omaelämäkerrallisia aineksia, mutta itse rakkaustarina on sepitetty.

Arkielämässään Walesissa Leela Dutt on aktiivinen kveekari ja aktivisti kodittomien puolesta. Osa hänen tuotannostaan käsittelee lähemmin uskoon liittyviä teemoja. Jos vielä luen toisen teoksen häneltä, se tulee olemaan Kingfisher Blue (1996), kokoelma kveekareiden kertomia tarinoita uskostaan ja elämästään.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s