Oodi kirjastoille

023Birmingham on yksi Britannian suurimmista yliopistokaupungeista ja tälle lukutoukalle sen parasta antia olivat kirjastot. Pidin sadetta kolmessa lukulaarissa, joista loistelain oli Birminghamin uusi kaupunginkirjasto aivan keskustan ytimessä. Tämä viime vuonna valmistunut futuristinen lippulaiva on ehkä hienoin kirjasto, jonka olen elämässäni nähnyt. Sen on suunnitellut hollantilainen arkkitehtitoimisto Mecanoo ja sen rakennus kesti kolme vuotta. Rakennuksen yhteydessä on myös kaupunginteatteri REP, joten paikka toimii monipuolisena kulttuurikeskuksena.

Jos pidät Tukholman Kulturhusetista, Birmingham Central Libraryssa on samanmoista henkeä potenssissa kymmeneen. Kaupunkilaiset ovat todella ottaneet kirjaston omakseen; erityisesti mieltä ilahduttivat kauniisti käyttäytyvät, läksyjään tekevät teinit. Upeimmat lukupaikat löytyivät yrteillä ja kedon kukilla koristelluilta kattoterasseilta, joilta pystyi ihailemaan kaupungin panoraamaa. Koska halusin käyttää kirjastossa nettiä, päädyin ottamaan kirjastokortin. Hyvä enne – ehkä palaan piankin, kun on tällainen kansalaisuuden perustyökalu jo taskussa.

028Kirjasto yrittää selvästi murtaa kirjastoihin liittyviä stereotypioita järjestämällä uudenlaisia asiakasiltoja. Hauskin idea kesän kalenterissa oli sinkkujen juhannus, eli viininmaistelu- ja jonkunlainen pikatreffityyppinen katselmus, jonka keskiössä tietty on keskustelu kirjoista. En ole tiennyt, että Britanniassa juhlittaisiin juhannusta, mutta ehkä he ovat lainanneet idean Pohjoismaista. Menisin paikalle, jos olisin hoodeilla.

Vietin myös yhden sateisen iltapäivän Birminghamin yliopiston kirjaston Afrikka-hyllyillä. Yliopiston kirjasto oli hirvittävän ruma ja tunkkainen – ainoat elonmerkit rakennuksessa näkyivät alakerran tietokoneluokissa. Löysin kuitenkin hyvin jännittävää luettavaa, joista bloggaan pian. Yliopiston kirjaston meininki muistutti opiskelun uudesta realiteetista: ehkä painettuja kirjoja konsultoidaan vasta graduvaiheessa, jos silloinkaan. Tiedän tämän hyvin, sillä itsekin imuroin akateemista materiaalia lähinnä kotikoneeltani. Fyysinen istuminen lukusalissa alkulähteiden äärellä on harvinaista puuhaa, mutta uskon, että se tuottaisi edelleen parempaa tulosta kuin e-tutkiminen. Yliopiston kirjastossa palasin vanhaan tapaani eli muistiinpanokorttien rustaamiseen. Se ei enää tuntunut ahdistavalta, kun olen välillä tehnyt vuosikausia lähinnä päämuistiinpanoja.

Kolmas kirjastoni oli Woodbrooke Study Centren historiallinen kveekaritietokeskus. Siellä tutkiskelin enemmän filosofiahyllyjä kuin teologista osastoa. Uskoisin, että kirjastosta olisi löytynyt suunnilleen kaikki kveekareiden 400 vuoden historian painettu materiaali, mutta vierailuni sinne ei ollut tutkimussuuntautunut. Kirjastossa oli hyvä henki enkä ollut siellä kertaakaan yksin. Lueskelin pintapuolisesti teoksia kävelemisen ja hiljaisuuden filosofiasta. Erinomainen pysähtymispaikka oli puistoon päin olevien ikkunoiden äärellä kuunnellessa tuhatäänistä linnunlaulua. Tämä oli yksi niitä paikkoja, jonne olisi voinut kadottaa itsensä positiivisessa mielessä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s