Senegalilainen sylttytehdas

kolme_vahvaa_naistaRanskalais-senegalilaisen Marie Ndiayen romaani Kolme vahvaa naista (Gummerus 2009) on ollut minulla kauan työn alla; vasta tänään sain sen päätökseen. Tämä on toinen lukemani senegalilainen romaanini; ensimmäisen maan ykkösfeministi Mariama Bân Pitkän kirjeen (1981) luin jo 90-luvulla ja nautin elegantista kielestä. Senegalista en tiedä paljoa muuta kuin musajuttuja, mutta kuuluu niihin Afrikan maihin, joihin matkustaisin välittömästi, jos vain kykenisin.

Toisin kuin romaanin nimi antaa ymmärtää, kyseessä ei ole itketyttävä kevyehkö lukuromaani vahvojen afrikkalaisten naisten kärsimyksistä, vaan monimutkainen tajunnanvirtainen taidepläjäys. En tiedä, oliko käännöksessä jotain häikkää, mutta paikoitellen lauseiden logiikassa oli jotain outouttavaa. Olipa kyse afrikanranskan oudoista lauserakenteista tai käännöksen liiallisesta lojaalisuudesta alkuperäistekstille, minulla oli tämän teoksen kanssa vaiheita, joissa aivot yksinkertaisesti löivät tyhjää. Alankin haaveilla ranskaksi lukemisesta – se olisi todellista aivojumppaa kahdenkymmenen vuoden kielen käyttämättömyyden jälkeen.

Ndiayen (s. 1967) biografian jännittävin yksityiskohta on Ranskasta maastamuutto Berliiniin Sarkozyn vaalivoiton jälkeen. Ndiaye on julkaissut ensimmäisen romaaninsa jo 17-vuotiaana ja kirjoittanut ahkerasti koko aikuisikänsä. Ranskassa hän on ollut merkittävä kulttuuripersoona kaikki nämä ajat, mutta vasta Kolme vahvaa naista nosti naisen maailmanmaineeseen. Hän on ensimmäinen musta naiskirjailija, joka on voittanut Goncourt-palkinnon ja ainoa naiskirjailija, joka on voittanut arvostetun Prix Feminan ja Goncourtin. Menestys tuntuu ansaitulta: Ndiayen tyyli on hyvin omalaatuinen, yhdistelmä maagista realismia, mustaa huumoria ja purevaa yhteiskuntakritiikkiä.

Kolmessa vahvassa naisessa, kuten olettaa saattaa, on kolme naispäähenkilöä, joiden elämät kytkeytyvät toisiinsa epätodennäköisin sitein. Vahvuus ei ole tässä kuitenkaan mitään Oprah Winfrey-tyyppistä selviytymistä eikä mustien naisten afrosentristä solidaarisuutta, vaan psykologista sinnittelyä hankalien miesten, isien, veljien ja aviomiesten kasaamissa paineissa. Naisten tarinat juontavat lopulta juurensa senegalilaiseen kalastajakylään Dara Salamiin, jonne on rakennettu moderni lomakylä länsimaisille turisteille. Dara Salam on se ”sylttytehdas”, josta useimman romaanihenkilön pahoinvointi ja henkinen epätasapaino johtuu.

Naiset kuuluvat eri yhteiskuntaluokkiin ja heillä on hyvin erilaiset motiivit ja haaveet. Norah on puoliksi senegalilainen asianajaja, joka asuu komplisoidussa uusioperheessä Pariisissa. Fanta on muuttanut Senegalista Ranskaan valkoisen aviomiehensä painostamana jättäen hyvän lukionopettajan virkansa hypäten kohti tuntematonta. Khady on Norahin perheen entinen palvelija, joka on noussut itsenäiseksi yrittäjäksi, rantakahvilan pitäjäksi, mutta kantaa sisällään kaameita väkivallan traumoja ja kärsii lapsettomuudesta, tuosta afrikkalaisen naisen suurimmasta kirouksesta. Naisten merkittävillä toisillakaan ei mene kuin Strömsössä. Fantan tarinan kertoo hänen ranskalainen miehensä Rudy, joka on kasvanut aikuiseksi Senegalissa ja jonka maahan liittyvät muistot ovat rikkoa hänen mielensä. Fantan ja Rudyn tarina oli se hankalin kakku lukea tässä triptyykissä; se oli myös muita puolet pidempi. Ndiaye on mennyt niin syvälle vainoharhaisen psykoottisen ex-keskiaikatutkijan, nykyisen keittiökokonaisuusmyyjän problematiikkaan, että sieltä nouseminen voi tuntua haasteelliselta.

Ranskalaisten ja ranskankielisten afrikkalaisten tapa puhua rodusta ja kulttuurieroista eroaa jokseenkin angloamerikkalaisesta ja englanninkielisen Afrikan tavoista. Tässä ihonväriä ei politisoida tietoisesti, ja paikoitellen ihonväri lakkaa merkitsemästä lainkaan. Henkilöhahmoista ei välttämättä automaattisesti arvaa, minkä värisiä he ovat.

Itse pystyin samastumaan parhaiten Norah’in hahmoon, joka päätyy vankilaan murhasta tuomitun veljensä asianajajaksi kyseenalaisissa olosuhteissa. Senegalissa ei kai sitten tunneta jääviysperiaatetta – Ranskassa koulutettu sisko on siellä ”huippuasianajaja”. Norah’in paluu isänsä kotitaloon on kuvattu kuvottavan eeppisesti. Isän henkinen taantuminen ja tylsistyminen kuvataan irvokkaana ylensyömisenä, likasiivoisuutena ja yleisten käytöstapojen puutteena. Isän moniavioisuus ilmenee välinpitämättömyytenä: viimeisimmän avioliittonsa hedelmiä, pieniä kaksostyttöjä hän ei enää vaivaudu kutsumaan nimillä. Isä kykenee kuitenkin skarppaamaan hetkellisesti ulkopuolisten vieraiden saavuttua esimerkiksi Norah’n uusi miesystävä saa appiehdokkaastaan aluksi varsin myönteisen kuvan.

Ndiaye on myös loistava fyysisyyden, erityisesti psykosomaattisten oireiden kuvaaja. Norah alkaa Senegalissa pissata alleen hankalissa tilanteissa; Fantan mies Rudy taas kokee piinallista tarvetta kynsiä peräpukamiaan julkisilla paikoilla.

Viime aikana lukemistani uusista afrikkalaisista romaaneista Kolme vahvaa naista oli ehdottomasti haasteellisin ymmärtää. Taiye Selasien ja Ndiayen tyyleissä on saman luokan taiteellista kunnianhimoa. Ndiayen kertomus on emotionaalisesti vaativa, paikoitellen hyytävä, joten jos pidit Adichien Americanah’n lämminsävyisestä nostalgiasta, et välttämättä syty tälle välittömästi. Ndiayeta ja Adichieta yhdistää yhteiskunnallinen kriittisyys, mutta Ndiaye pukee sen melkein goottilaisen kauhun sävyihin, Adichie taas esittää sen hymyssä suin kuunnellen autostereoistaan uusinta imelähköä lagosilaista r’and b’tä. Itse viihdyn molemmissa tunnelmissa, mutta väsyneenä ja stressaantuneena kykenen vain siihen lagosilaiseen purkkapoppiin.

Minusta on jännittävää, että Afrikasta kerrotaan nykyään niin eri sävyisiä tarinoita. Ndiaye-seikkailuni jälkeen olen jo melkein valmis jatkamaan Afro-skifi haastettani, jota on ladattu Kindleeni ainakin tuhat sivua. Postituksia aiheesta ei kannata odotella ennen loppukesää. Välissä aion nimittäin heittää aivot narikkaan kunnon lomateosten parissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s