Kuka on lukenut Suuren Oravakirjan?

Pancol oravatKatherine Pancolin Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin (Bazar, 2013, suom. Lotta Toivanen) on eläinaiheisen, pariisilaisesta kirjailija-Joséphinesta kertovan trilogian viimeinen osa. Luulen, että moni on tarttunut teoksiin pelkästään iloluontoisen kansigrafiikan lumoamana, eikä sekään ole huono syy –  kannen ja sisällön välillä on selvä synkronia.

Edellisissä osissa fiilistellään krokotiilien ja kilpikonnien sielunmaailmoissa (olen näemmä arvioinut tänne molemmat). Pancolin kirjasarjat perustuvat uskolliseen fanitukseen, joten suosittelen niiden lukemista kronologisessa järjestyksessä. Henkilöitä teoksissa on paljon ja juonenkäänteiden hauskuus perustuu lukijan hyvään muistiin. Kolmas osa on 921-sivuinen järkäle, joka makaa pöydälläni vielä kovakantisena painavana versiona. Kirjan lukemisessa on ollut haasteena sen pysyminen käsissä – sitä ei missään nimessä lueta väsyneenä sängyssä, vaan sille pitää varata tukeva pystyasento. Matkalle en tätä ottaisi mukaan; mökkireissultakin sen takaisin raahaaminen tuntui turhauttavalta.

Pancolilta on taatusti kysytty loputtomia kertoja tiivistämisen taidosta, ja tässä kolmasosassa ärsyttävintä olikin edellisten romaanien tapahtumien runsas toisto. Ilman toistoa teoksen olisi saanut kurottua ehkä puoleen, sillä sisällöllisesti teos on ohuempi kuin aiemmat osat. Nousee myös kysymys kustannustoimittajan roolista: eikö hänen tehtävänään olisi kriittisesti karsia pahimpia ylilyöntejä? Valitettavasti Oravakirjaa lukiessa tulee mieleen, että tässä on maksimoitu kaupallinen hyöty varmistaen, että aiemmista osista tietämätön lukijakin pääsee varmasti kärryille. Tämä johtaa kielenkäyttöön, jota kutsun Pupu Tupuna-kerronnaksi: arjen pienet tapahtumat ihastuttavat ja vihastuttavat samaan aikaan. (Pupu Tupunat olivat lempikirjojani lapsena, mutta aikuisena pyrin välttämään niiden lukemista lapsilleni kuin häkää niiden aiheuttaman lobotomian tunteen vuoksi.)

Tässä tapaamme pariisilaisen Cortèsin perheen suunnilleen samoissa kuvioissa kuin kakkososassa. Äiti Joséphine on toipumassa siskonsa Iriksen murhasta ja haikailee samalla ex-vävynsä Philippen perään. Esikoistytär Hortense käyttää ikävästi hyväkseen Joséphinen parhaan ystävän Shirleyn ystävää Garya ja kuopus Zoé seukkaa entisen naapurinpojan Gaétanin kanssa. Suhteiden soppa on hyvin sisäsiittoinen, perustuen menneiden märehtimiseen ja pitkiin mykkäkouluihin. Romantiikka on vaikea laji kaikille päähenkilöille, mutta älyä ja elämäniloa riittää muillekin jakaa.

Osa juonenkäänteistä on liioitellun uskomattomia: esimerkiksi Shirley on Englannin kuningattaren lehtolapsi ja tässä kolmannessa osassa merkittäväksi hahmoksi nousee myös Pariisissa 50-luvulla filmannut Cary Grant. Tosin fiktiossa on lupa liioitella ja oikaista mutkia suoriksi niin paljon kuin sielu sietää. Kiinnostavalla tavalla osa kuvauksesta muistuttaa esim. Tuomas Kyrön uusinta romaania Kunkkua (2013)- kyllä tässäkin pannaan naapurivaltion monarkiaa aika halvalla, vaikka tyylilaji on eri.

Positiivista teoksessa ovat sopivasti vinksahtaneet sivuhahmot, esim. näpistelyä harrastava isoäiti Henriette, koditon Becca, jonka tausta on sopivan mystinen ja Philippen uusi tyttöystävä, työtön Dottie, joka keskittyy onnellisuuden kylvämiseen ympärilleen. Philippen henkinen kasvu leskeksi jäätyä on sydäntä lämmittävää ja vähemmän kliseistä. Ylipäänsä Pancolin hahmot ovat sopivan rosoisia ja elämän kuluttamia, usein myös jokseenkin syrjääntyneitä. Hän osaa ottaa yhteiskunnan koko kirjon mukaan juoneen, joten teokset muistuttavat värikkäitä ryijyjä.

Pancolin ystäville ilouutisena tulee, että lokakuussa julkaistaan hänen uuden kirjasarjansa Muchachas /Mimmit suomennetut osat. Ranskaksi lukeva kaverini ei antanut uudesta sarjasta ylistävää palautetta, mutta voisi uusia teoksia silti vilkaista. Esim. toisen suuresti ihailemani ranskalaisen kirjadiivan Anna Gavaldan tuotannossa on ollut ilahduttavaa vaihtelua aiheiden ja myös teosten pituuden suhteen. Pancolilta odotan myös jotain täysin uutta ja erilaista. Pancol on myös tulossa Turun kirjamessuille lokakuussa, joten ehkä näemme joidenkin blogiystävien kanssa siellä?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s