Monologi kalan vatsasta

pienet_kalat_syovat_suuria_kaloja-paasonen_markku-26957862-590660558-frntlMarkku Paasosen romaani Pienet kalat syövät suuria kaloja (Teos, 2014) kiinnosti minua alunperin maantieteellisten koordinaattiensa vuoksi: kirjassa seikkaillaan Kemiönsaarella, jonne olen jo pitkään halunnut muuttaa elämään ekologisesti kestävää boheemielämää. Paasonen on mainetta niittänyt runoilija, jonka omimmaksi ilmaisumuodoksi on tullut proosaruno. Proosarunolliset elementit nostavat päätään myös tässä romaanitekstissä, joka tuntuu päättymättömänä erakon sisäisenä monologina. Tekstin ihanuus ja raivostuttavuus piilee tarkoituksenmukaisessa tyylillisessä toistossa, mikä antaa kertojasta suht mielenvikaisen vaikutelman.

Nuorehko kirjailijanalku on saanut vuokrattua sedältään mummonmökin halvalla Kemiönsaarelta, vaikka ei erityisesti pidä merestä tai sen elävistä. Saarella hänen elämänsä keskittyy haahuiluun kyläkaupan ja baarin välillä, jonka nimi on joko Kolme Nyrkkiä tai Neljä Silmää. Mies kykenee vetämään loputtomia määriä kaljaa ja jaloviinaa, joiden avulla kontakti vastakkaiseen sukupuoleen on joskus mahdollista. Paikallinen heila tosin on keskittynyt Perun ja Bolivian intiaanien vapautukseen ja haikailee latinorakastettunsa perään, eli mies on hänelle pelkkä väliaikainen pano. Vaikka miehen luontosuhde ei saarella pahemmin kehity, hän kuitenkin yrittää integroitua paikallisyhteisöön Suomalais-ruotsalaisen taskutulkin avulla, jota hän pitää uskollisesti mukanaan kauppareissuilla.

Välillä mies päätyy sisämaahan jonnekin Mäntän ja Jämsän välimaastoon opettamaan luovaa kirjoittamista kansanopistolla, jonka rehtori asettaa erikoisen ehdon työsuhteelle: opettajan on viihdytettävä nyktofiliasta ja nyktofoniasta kärsivää vaimoaan. Vaimon viihdytys alkaa käydä miehen voimille niin, että opettaminen käy mahdottomaksi. Elämä välisuomalaisella pikkupaikkakunnalla ei suuremmin eroa Kemiönsaaren arjesta, mutta kymmenen viikon työkokeilun jälkeen mies on helpottunut karatessaan takaisin saarelleen.

Kirja on ilkikurinen irvikuva luovan työskentelyn tuskasta ja itse romaanitaiteesta. Miehen monologin seuraaminen on kuin loputon musteläiskätesti, jossa assosiaatioiden juoksua ei kukaan voi pidättää. Tässä liikutaan Carl von Linnén lajintunnistuksesta aina Francis Baconin harrastamaan suuseksiin, ja herkintä mitä mies voi kuvitella on Carlos Castaneda työntämässä ostoskärryjä kalifornialaisen supermarketin pihalla. Kirjojen rooli on mädäntyä tunkiolla, jonne uusrikkaat uudisraivaajat niitä dumppaavat remontoiduista pitsihuviloistaan.

Jollain tasolla teos muistuttaa minua Erlend Loen tuotannosta, erityisesti teoksista Supernaiivi (1998) ja Doppler (2005). Loen tyyli tosin on populaarimpaa – tässä outoja kierroksia on vielä enemmän. Kaikkihan me rakastamme näitä pohjoisen havumetsävyöhykkeen autismiin taipuvaisia mammanpoikia ja erakkoja, jotka tarkkailevat maailmaa itselleen luodusta syrjätilasta. Näitä miehiä, joiden pienessä elämässä ei näennäisesti tapahdu mitään, mutta tarpeen tullen he ovat kykeneviä absurdeihin, jopa väkivaltaisiin tekoihin.

En ole äänikirjojen suuri ystävä, mutta tätä romaania kuuntelisin mielelläni luettuna, niin outoutettua Paasosen kielenkäyttö on. Romaanissa kieli onkin suuremmassa osassa kuin juoni – päähenkilöllehän ei loppupeleissä tapahdu paljoakaan, eikä hän mädäntyneiden kirjakasojen viereen kustessaan löydä elämälleen suurta kosmista selitystä. Tämä on hyvin tyypillistä taideproosaa, joka ei pyri miellyttämään suuria yleisöjä. Minuun tämä kolahti tämänhetkisessä mielentilassani, mutta en ole koko ikääni fanittanut kirjallisuutta, joka vaikuttaa harvinaisten sivistyssanojen ja anekdoottien kokoelmalta. Suosittelen teosta maagisen realismin ja uuskumman ystäville ja niille, jotka kaipaavat pähkinöitä purtaviksi.

Teokselle kiitos komeasta arvostelukappaleesta. Kirja on objektina niin kaunis ja miellyttävä, että siitä tulee olemaan vaikea luopua (graafinen suunnittelu: Iira Oivo). Kankaisen niteen kanteen painetut metallinsiniset kalat eivät loista ruudulle saakka, mutta ovat herättäneet työpöydälläni suurta ihastusta.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s