Kuinka sveitsiläiset vapautuvat

Uskotmu_web_6681Paulo Coelho on ollut lukemisen historiassani ehkä hankalin kompastuskivi, jaakobinpaini tai taiottu kirous. En pysty suojaamaan itseäni maestron elämänviisauksilta, vaikka kuinka yrittäisin – joskus ne jopa valtaavat uneni. Olen totaalisen allerginen Coelho-kalentereille ja mietelausekokoelmille, mutta silti olen piinallisen tietoinen hänen uusista julkaisuistaan. Miehen tuotannossa on ollut viitisen vuotta luku- ja hengähdystaukoa, niellen takavuosien latteiden romaanien pettymykset. Nyt intuitio kehotti lukemaan uusimman romaanin, Uskottomuuden (Bazar, 2014, suom. Sanna Pernu), joka tuli ovelleni kustantamon arvostelukappaleena. Kiitos heille teoksen tyylikkäästä presentaatiosta.

Uskottomuus vie meidät Sveitsiin, Geneven kaupungin Audi-vyöhykkeelle, jossa 31-vuotias Linda on kadottanut onnellisuutensa ja henkisen tasapainonsa avaimet. Lindalla on hyväpalkkainen työ aikakauslehden toimittajana, jolla hän on ylennyt seurapiiripalstojen pitäjästä syvällisempien henkilöhaastattelujen tekijäksi. Mies ja lapset kuuluvat pakettiin, samoin taloudenhoitaja ja lastenvahdit, jotka takaavat menestyneen pariskunnan laatuajan hyväntekeväisyysgaaloissa ja muissa kaupungin silmäätekevien kissanristiäisissä. Parisuhteen ylläpitämiseksi kuuluisi vielä tehdä pikku matkoja päivästä pois, mutta jo ajatus romanttisesta viikonlopusta miehensä kanssa ikävystyttää Lindaa. Avioliittoon on laskeutunut mitäänsanomaton tyhjyys, ja aika lastenkin kanssa menee lähinnä heidän vieroitukseen tableteistaan.

Ajankuvana ja Sveitsin henkisen tilan arviona teos on kiinnostava, jopa piikikäs. Coelho tunnetaan mystis-romanttissävyisistä maakuvauksistaan, ollaanpa Irlannissa tai Transsylvaniassa. Nyt hän on valinnut tapahtumispaikaksi tylsän ja turvallisen Sveitsin, jossa jopa shamanismi, huumeidenkäyttö ja anaaliseksi tuntuvat kliinisiltä johtuen ympäröivästä kulttuurista. Täsmällisyys, yltiöpäinen rehellisyys ja hysteerinen valmistautuminen elämän katastrofeihin vievät sveitsiläisiltä kaiken spontaanin ilon ja seikkailunhalun. Tässä on hyvää analyysia kalvinismista ja protestanttisesta maailmankuvasta laajemmin – pilkka osunee myös suomalaiseen nilkkaan, vaikka meillä riskinottokyky saattaa olla vielä tervehenkisempää ja Audi-vyöhykkeiden osuus maan pinta-alasta huomattavan pieni suhteessa Sveitsiin. Sveitsiläisten oma-arvontunto, eristäytymishalu muusta maailmasta ja omahyväinen nationalismi tuntuvat erityisen tunkkaisilta Coelhon käsittelyssä.

Voimme siis arvata, että päähenkilö ajautuu syvään kriisiin epäillen vakavaa mielisairautta. Ainoaksi ankkuriksi muodostuu kohtaaminen nuoruudenrakastetun kanssa, joka nykyään on menestynyt poliitikko. Linda on suhteessa aktiivisempi osapuoli, ja pian miehen tapaamisesta ja tämän avioliiton tuhoamisesta tulee hänelle pakkomielle. Odotin teokselta hekumallista seksiä, mutta nimestä huolimatta tämä ei ole erityisen eroottinen tai ihmisen seksuaalisuutta avaava teos. Lindan varsinainen ongelma ei liity seksuaalisuuteen, vaan yleiseen merkityksettömyyteen – hän on yhtä hukassa itsensä kuin aviomiehensä kanssa. Mielenterveyden ja -sairauden rajapintaa avataan ansiokkaasti ja psykiatrisen hoidon mielivaltaisuutta kritisoidaan. Linda etsii ammattiapua oma-aloitteisesti kolmelta klinikalta, mutta ei kykene luomaan luottamuksellista suhdetta yhteenkään lääkäriin. Hän olisi kiinnostunut tapaamaan haastattelemaansa kuubalaista shamaania, mutta shamaani ei suostu ottamaan häntä asiakkaakseen johtuen hänen ammattitaustastaan.

Pidin siis sveitsiläisyyden kulttuurihistoriallisesta analyysista, yleisestä länsimaisen elämäntavan kritiikistä ja mielenterveyden ongelmien monisyisestä käsittelystä. Ongelmaksi nousi, etten pystynyt samastumaan yhteenkään teoksen avainhenkilöistä. Lindasta on kyllä luotu jonkinlainen universaali hahmo, jonka ulkonäköä, perhetaustaa tai muita henkilökohtaisia rasitteita ei ruodita loputtomiin. Oletuksena ilmeisesti on, että näin toimimalla mahdollisimman moni lukija pystyy pääsemään hänen ihonsa alle. Lindan inhimillinen kriisi ei edes ole sidottu sukupuoleen, vaan päähenkilö voisi yhtä lailla olla mies.

Minusta teoksessa olisi paljon potentiaalia, jos siitä poistettaisiin turha höpinä sydämestä, sielusta, valosta ja pimeydestä. En oppinut Coelhon kyydissä rakastamaan paremmin enkä panemaan elämäni arvoja radikaalisti uuteen järjestykseen  – siihen tämä farssinkin aineksia omaava aikuisten opettavainen satu oli aivan liian sormella osoittava. Teksti oli kuitenkin vetävää ja toiminnallisemmat osuudet viihdyttäviä. Teos ei myöskään toistanut edellisissä teoksissa tutuksi tulleita new age-kliseitä (shamaanikin on tässä miltei humoristinen), joten en tällä kierroksella lyönyt hanskoja naulaan maailman myydyimpiin kuuluvan bestseller-koneen suhteen. Tulevilta teoksilta odotan huomattavasti enemmän muuntautumiskykyä, mikä näin pitkän kirjailijanuran jälkeen tuntuisi asianmukaiselta.

 

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Kuinka sveitsiläiset vapautuvat

  1. Just noin minäkin oon aatellut Coelhosta, mutta nyt rupesi taas kiinnostamaan. Mainiosti määriteltyä Sveitsiä ym. – Anu, oot hyvä!

  2. Hei Anu! Jestas miten mielenkiintoinen blogi ja vielä niin nätti ja houkutteleva ulkoasukin! (*hauduttaa pannullisen teetä, vetää tuolinsa lähemmäs, ottaa hyvän asennon ja alkaa lukea*) Oli mukava tavata!

    • Kiitos Terhi hienosta alustuksesta! Muuten, kirjasi ovat olleet mahtavasti lainassa ainakin Hervannan kirjastossa, ei niitä meinaa millään saada käsiinsä :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s