Osuvaa parodiaa maestrosta

018Paulo Coelhon uusimman luettua oli pakko turvautua varaventtiiliin, suomalaisen haamukirjailija Pauli Kohelon huumoripläjäykseen Kassan kautta (Siltala, 2014). Kaikkihan me tiedämme, että maestron kotimainen kaksoisolento on elänyt kunnioitettavan pitkän elämän Ristijärvellä Paula-vaimonsa hellässä huomassa ja kotipesänsä turvasta valloittanut maailmaa aina Teneriffalta Kajjaaniin saakka. Ensimmäisenä piti tarkistaa, missä Ristijärvi sijaitsee. Olisin sijoittanut kunnan Pohjois-Savoon, mutta se sijaitsee keskellä Kainuuta.

Verrattuna esikuvaansa Pauli on pikkuisen ilkeämpi ja huomattavasti intertekstuaalisempi tyyppi, jonka elämästä ei olisi tullut mitään ilman auvoisia yhteistyökumppaneitaan. Kaikille muille hän pysyy odysseiansa aikana uskollisena paitsi Samsungille, jonka printterin hän onnistuu paikallisen kodinkoneliikkeen neuvosta vaihtamaan Brotheriin. Kalabaliikki tästäkin syntyy: CEO Suit Sait Samsung loukkaantuu verisesti, mutta Paulin nousujohteinen elämä ei siitä hetkahda.

Pauli on oiva mainosmies, latteiden elämänviisauksien kierrättäjä, jonka päätehtävä on julkkisten siteeraaminen, mutta jonka omin elämänviisaus purkautuu runomuodossa. Hänelle pienet asiat ovat luonnostaan suuria, eikä hänen tarvitse löytääkseen totuuttaan vaeltaa oikeasti 700 km Santiago de Compostelan reittiä, vaan tilanteen simulointi Martelan design-tuolissa riittää henkiseksi suoritukseksi. Samalla Paulilla on intohimoinen suhde teknisiin alusvaatteisiin, lentosukkiin, hammaslankaan ja taksilla ajoon.

Taksilla suhautetaan tietysti Valamon luostariin kuten yksi hänen oppi-isistään, Saarikosken Pentti, teki 1970-luvulla. Olennaista retriittiin menossa on taksista nousemisen sulavuus ja rentous. Saarikosken neroutta ja henkisyyden tasoa kunnioitetaan kysymällä: mitä olisi tapahtunut, jos Pentti Saarikoski olisi kiiruhtanut päiväkotiin lapsia hakemaan? Saarikosken vaimojen suoritusta ihaillaan. Oman Paula-vaimon kuuliaisuus ei ihan samalle tasolle yllä, mutta jos maestro tarvitsee hiljaista lukuaikaa, tämä kuitenkin tajuaa häipyä sukuloimaan Kajaaniin pois silmistä, pois mielestä.

Pauli on kääntynyt ortodoksiksi kirkon krumeluurien ja Isä Mitron persoonan vuoksi – Mitro on jo varattu miehen hautajaisiinkin, joita iso ego on valmiiksi suunnitellut vierasmäärän majoitusta myöten. Muita suuria henkisiä johtajia ovat Pekka Himanen, Veikka Gustafsson, Tommy Hellsten, Ben Furman ja Jörn Donner. Naisia Kohelon henkilögalleriaan mahtuu huomattavan vähän – itse bongasin vain äiti Amman. Kohelo kirjoittaa 1900-luvun ja 2000-luvun alun julkisen egoismin ja narsismin historiaa – mukaan ei vielä päässyt Alexander Stubb, mutta myöhempien aikojen henkisestä heräämisestä kysytään osuvasti: ”Kokiko Mikael Jungner saman huimaavan elämyksen jätettyään Facebookin?”

Pidin kirjassa eniten tanka/haikuosuudesta, joka muodollisesti ylittää em. runomitat. Runosuonen maestrossa herättää henkiin Teneriffan matka ja eeppinen eksyminen all inclusive-hotellin lihapadoilta paikallisen väen pariin. Runoja lukiessa nauroin ääneen, alun ja lopun henkilögalleriaa kahlatessani vain hymähtelin kuivakkaasti.

Kassan kautta-teoksen ironia kohdistuu enemmän suomalaisiin ikoneihin kuin itse Brasilian maestroon. Coelhon tuotannosta olisi saanut terävämpääkin tekstiä aikaan – tässä hänen tuotantoaan sivutaan vain viitteellisesti. Jos olisin Coelho, ottaisin vastaavat parodiat kunniamainintoina, sillä vain suuria nimiä vaivaudutaan pilkkaamaan tällä tavalla. Varsinkin, kun haamutekijänä on niinkin suuri nimi kuin Finlandia-palkittu Kari Hotakainen.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s