Greasy spoonien kuolemasta

candyflossBrittiläisen Jacqueline Wilsonin teokset kuuluvat ehdottomasti Nostalgiset nuortenkirjat-haasteeseeni, vaikka Wilson on ollut tuttavani vasta kymmenisen vuotta. Hänen yli 50 teoksen kokoelmastaan olen ainakin lukenut Tatuoidun äidin, Lola Rosen ja Cookien. Suurin osa teoksista on suunnattu esiteineille, mutta tuotantoon mahtuu myös perinteisempiä lastenkirjoja. Ennen lasten- ja nuortenkirjailijan uraansa Wilson oli Jackie-nimisen nuortenlehden toimittaja; lehti oli tietysti saanut nimen hänen mukaansa. Jackietäkin olen lukenut, kun itse olin teini, joten Wilson on saattanut piilovaikuttaa elämääni pidempään kuin luulenkaan.

Candyfloss (HarperCollins, 2006) kertoo Flora-nimisestä tytöstä, joka elää kahdessa kodissa. Äidin uusioperheellä menee taloudellisesti lujaa, kun taas yksinäinen isä pyörittää huonosti menestyvää, rasvaista lounaskahvilaa pakoillen voutia ja velkojijaan. Kun äiti ilmoittaa perheen muuttavan puoleksi vuodeksi Australiaan isäpuolen työn vuoksi, Flora alias Floss ei lämpene idealle, vaan vaatii saada jäädä kotikonnuille isänsä luo.

Isän hoivissa Flossin elämä ei ainakaan ole tylsää: he joutuvat lähtemään kahvilakodistaan evakkoon erään asiakkaan talonvahdiksi, pitävät aikansa fish and chips-autoa, joka kuitenkin palaa päreiksi snagaritappelun tuoksinassa. Isän ja tytön meininki muistuttaa vähän Roddy Doylen dublinilaismenoa teoksessa The Van. Vapaa-aikaa kaksikko viettää mieluiten kiertävässä tivolissa, jonka hattarakojun ruusuntuoksuiseen pitäjään isä ihastuu.

Teoksessa puhutaan köyhyyden, työttömyyden ja luokkaerojen lisäksi rivien välissä myös lukutaidottomuudesta – Flossin isällä kun on vaikeuksia täyttää työkkärin lomakkeita omaehtoisesti koulun jäätyä aikanaan kesken. Ainakin Wilsonin henkilöhahmot eivät ole liian sisäsiistejä. Olen aiemmin jupissut niiden karikaryyrimaisuudesta, mutta pitkän tauon jälkeen ihastuin taas hänen tapaansa puhua sosiaalisista ongelmista – kaunistelematta, mutta aina humoristisesti.

Voitte varmasti kuvitella, että muutettuaan isänsä rasvankäryiseen todellisuuteen Floraa aletaan kiusata koulussa. Entinen bestis Rhiannon jopa uhkailee häntä huostaanotolla, sillä tämän äiti on ilmaissut huolensa lapsen hyvinvoinnista. Flora alkaa nähdä sosiaalityöntekijöitä kaikkialla, erityisesti koulun porteilla odottamassa päivän päätöstä. Britannian luokkaerot näkyvät tässä julmina. Kun Floran äidin ja Rhiannonin perheet tekevät kaikkensa vaikuttaakseen poshilta, hänen uuden ystävänsä Susanin akateemiset vanhemmat asuvat hirveässä kaaoksessa ilman siivoojaa ja yrittävät parhaansa mukaan peitellä Oxford-koulutustaan ja yläluokkaisia puheenparsiaan tavallisilta ihmisiltä.

Tässä surraan myös persoonallisten kuppiloiden kuolemaa ja niiden korvaamista Starbucks-kahviloilla. Brittien suurta ruokaremonttia eli uutta tietoisuutta kasvisten ja hedelmien terveysvaikutuksista kommentoidaan myös kieli poskessa. Ihailen Wilsonin kykyä uida vastavirtaan yhteiskunnan paineissa ja antaa ääni niille lapsille ja nuorille, joita ei välttämättä ensimmäisenä huomata. Erityistä ihastusta herättävät myös Nick Sharrattin kuvitukset, joita ilman teoksia olisi vaikea kuvitella.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s