Lapset ensin

AmerikkalainenMeri Kuusiston esikoisromaani Amerikkalainen (Otava, 2014) yllättää tyylillään ja aihepiirillään, puhumattakaan juonen kehittelystä. Koska juoni oli niin erikoinen ja hämmentävä, koitan kerrankin olla tekemättä arviossani häiritsevää juonipaljastusta. Jos kertoisin, että teos kertoo lapsettomuudesta, ihmissuhdeongelmista, alkoholismista, mielenterveyden kriiseistä, traumoista, neurooseista ja työkyvyttömyydestä, moni varmasti tuhahtaisi ja sanoisi näkevänsä näitä ilmiöitä liikaa arjessaan innostuakseen. Teos onkin syvästi yhteiskunnallinen, jopa globalisoituvaa maailmaa pohtiva, vaikka siinä pyöritäänkin enimmäkseen Punavuoressa, Itäkeskuksessa, Tampereella ja Orivedellä. Romaani kertoo kahdesta epätodennäköisestä ystävästä, joilla on ikäeroa viitisentoista vuotta ja molemmilla vakavaa sitoutumiskammoa lähisuhteissa.

Susette on töissä kahvilassa; Hermanni on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle KELA:n asiakaspalvelusta ja linnoittautuu asuntonsa putkiremontin ajaksi telttamajoitukseen talonsa katolle naapurien riesaksi. Katolla elämisestä tulee hänelle pakkomielle; kalustetut huoneet maan tasalla ahdistavat häntä suunnattomasti. Ystävysten ensi kohtaaminen on maaginen sattuma, josta kehkeytyy molemmille jotain merkittävää, vaikka kumpikaan ei harrasta tunnepuhetta. Susette tunnistaa Hermannin tarpeeksi outona hiipparina,  joka voisi mahdollisesti ymmärtää hänen outouttaan – tällaisia aarteita ei tule vastaan Punavuoren trendibaareista. Ystävyyden kehittyminen ei noudata minkään valtakunnan totuttua kaavaa, sillä molemmillakaan ei ole hajuakaan kaveritaitojen alkeista. Sielujen sympatia onkin pitkälti sanatonta.

Kuusisto on arjen ja sen outouttamisen mestari, joka onnistuu tekemään elämän suurista tragedioista siedettävää tai ainakin käsiteltävää. Teosta alkaa lukea koomisena pläjäyksenä, mutta sen kierrokset yllättävät viimeistään siinä vaiheessa, kun poistutaan Punavuoren mukavuusalueelta. Teos alkaakin puhua syvälliseen sävyyn äitiyden eri nyansseista, vastuusta, vastuuttomuudesta ja suoranaisesta rikollisuudesta. Vaikka aluksi luulisi, että Susette on teoksen ”päälääkärin” huomiota eniten tarvitseva kylähullu, lopulta huomio kiinnittyy Hermanniin ja hänen elämänmittaiseen hiljaiseen kärsimykseensä, johon ehkä olisi voinut löytyä ammattiapua, jos mies olisi osannut sitä etsiä. Susetten tarina on hervottoman tragikoominen, mutta Hermannin klassisen traaginen. Harvoin lukee näin hyytävää kuvausta äidin ja pojan suhteesta.

”Lapset ensin, sitten neuroosit”, on Hermannin lentävä lause saadessaan hoidettavaksi erikoisen vauvan. Vauvan hoidossa molemmat onnistuvat erinomaisesti, vaikka muu elämä onkin kaaoksessa. Teos herättää ajankohtaisia kysymyksiä vanhemmuudesta: kuinka esimerkiksi päihderiippuvainen äiti voi edelleen olla vastuullinen? Kuinka lapsen saaminen ja lapsen kanssa liikkuminen pakottaa ihmisen uudenlaiseen sosiaalisuuteen? Miksi ihmisestä yhtäkkiä tulee julkista riistaa, jos hän on liikenteessä lastenvaunujen kanssa? Kenellä on oikeus puuttua muiden lasten kasvatukseen? Missä menee hyväksytyn ja ei-hyväksytyn vanhemmuuden raja?

Kuusiston huumori saattaa olla liian mustaa joillekuille, mutta jos Hermannin ja Susetten meininki tuntuu muuten liian roisilta, teoksesta voi nauttia myös kielellisesti. Koin itse voimaantuvani suuresti näiden näennäisesti ”hullujen” päähenkilöiden matkassa, joilla heikkouksistaan ja vajavaisuuksistaan huolimatta oli paljon annettavaa yhteiskunnalle. Minulle teos toimi vahvimmin puheenvuorona mielenterveyskuntoutujien oikeuksien puolesta. Aion luultavasti käyttää tätä luovan kirjoittamisen opetuksessa erään erityisen ryhmän kanssa, jotka kamppailevat vastaavien ongelmien kanssa.

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Lapset ensin

  1. Vuoden parhaita lukemiani kotimaisia – toivoisin tälle laajempaa huomiota. Pidin tästä enemmän kuin esim. Kinnusen Neljäntuulenristeyksestä – ehkä isojen kaupunkien nykytodellisuudessa on minulle riittävät romaanin ainekset. On tainnut olla hyvä kirjavuosi, vai mitä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s