Feministisen skifin klassikko

Russ ParadiseJoanna Russ on minulle tuttu kirjoittaja jostain 90-luvun naistutkimuksen tutkijaseminaarissa, jossa luettiin yhdessä hänen provokatorista tekstiään How to Suppress Women’s Writing. Russ tunnetaan isossa maailmassa enimmäkseen feministisen skifin pioneerinä, ja onpa minullakin ollut Piknikki paratiisissa (alk 1968, suom. Kirjayhtymä, 1988) hyllyssä odottamassa ainakin vuosikymmenen.

Tyypillistä onkin, että tämäntyyppiset tekstit ovat matkanneet Suomeen kahden vuosikymmenen viiveellä. Hyvä, että niinkin! Joanna Russ on myös saanut toisella romaanillaan, Naisen planeetta, Tähtivaeltaja-palkinnon vuonna 1987. Tähtivaeltaja-palkinnonsaajien listalta näyttää muutenkin löytyvän niin kovia nimiä, että hirvittää. Moneen heistä olen ainakin yrittänyt tutustua, tosin useimmiten huonolla menestyksellä. Listaa tutkiessani huomaan myös lukeneeni skifiä usein tietämättäni, eli skifi-mieltymykseni on kehittynyt salakavalasti – tosin hitaasti. Yleensä luen skifikirjoja vain muutaman vuodessa, ja silloinkin niin puuduttavan hitaasti, että ehdin turhautua ja unohtaa teoksen sängyn alle pölyyntymään ikuisiksi ajoiksi.

Tässä teoksessa Aikainvälinen tutkimusmatkaajaseurue saa tehtäväkseen vaeltaa lumisen Paratiisin läpi kohti Napa-asemaa; mukana on osallistujia eri sivilisaatioista ja aikakausilta. Päähenkilö Alyx, jonka seikkailuja saadaan seurata useammassa Russin myöhemmässä teoksessa, on kreikkalainen hellenisti, humanismin viimeinen soturi, kun taas hänen traaginen rakastettunsa Machine on mies tulevaisuudesta.

Romaanissa käydään tahtojen taistelua noin kymmenhenkisen seurueen välillä. Myöhemmiltä ajanjaksoilta mukaan tulleet naiset harrastavat keskenään ryhmäpsykoterapeuttisia parantamissessioita, joiden napanöyhtäiselle kielenkäytölle Alyx on allerginen. Alyxille ehdotetaan plastiikkakirurgiaa, sillä hän on ennenaikaisesti vanhentunut muiden naisten mielestä. Ikä onkin venyvä ja suhteellinen käsite Paratiisissa: tulevaisuuden naiset näyttävät ysikymppisinäkin hehkeiltä, ja 33-vuotias Iris pitää 26-vuotiasta Alyxia tätihahmona, sillä tällä on enemmän elämänkokemusta ja hurjempia tarinoita kerrottavanaan. Seurueen lempitarinat nuotiopiirissä liittyvät menneisyyden kulkutauteihin, kuten mustaan surmaan, jonka Alyx on omin silmin nähnyt toisin kuin muut.

Luin teoksen liian hätäisesti ymmärtääkseni kaikkia sen nyansseja, mutta päällimmäisenä jäivät mieleen juuri nerokkaat aikamatkailun ja temporaalisen monikerroksellisuuden ideat, sekä kiihkeän humoristiset seksikohtaukset arktisissa leiriolosuhteissa. Skifi-kirjoissa on harvoin hehkeää seksiä, joten Russin kohtauksista kannattaa ottaa kaikki ilo irti.

1960-luvulla ei tainnut olla television reality-tyyppisiä pudotuspelejä, mutta seurueen seikkailu Paratiisissa muistuttaa sellaista jälkijättöisesti. Matkan aikana tulee ainakin kolme ruumista, joista yhden tappaa itse Alyx. Suurten naparetkien sankarimyyttejä ironisoidaan rankalla kädellä. Huumeita ja voimakkaita kolmiolääkkeitä seurueella on myös mukana mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, eikä huumeidenkäyttöä moralisoida, vaikka ei ihannoidakaan. Seurueen mukana olevat katoliset nunnat silti ilolla jakelevat kaikille surun murtamille onnellisuuspillereitä, joiden avulla matkaa voidaan taittaa kriisienkin läpi.

Romaani on humoristinen, vähemmän tärkeilevä ja high tech-sävytteinen kuin useimmat miesten kirjoittavat tieteiskirjat ja täysin lähestyttävä noviisillekin. Toimintapainotteisuudessaan ja tietynlaisessa psykologisessa latteudessaan se ei täysin kolahtanut täällä päässä, mutta luin sen silti jouhevasti läpi ja koin oppivani jotain. Ainakin sen, että skifi/spekulatiivinen fiktio on moninaistunut genrenä tajuttomasti 1960-luvulta saakka. Kaikessa feminismissään Piknikki paratiisissa edustaa minulle sitä stereotyyppistä tieteiskirjallisuutta, joka on aina auennut hankalasti, kun taas monia tämän päivän teoksia pystyn lähestymään estottomammin. Feministisen kirjallisuuden vaihtoehtoisuus onkin venyvä käsite – jos on koko ikänsä lukenut lähinnä feminististä kirjallisuutta, ei feministinen skifi tunnu enää maailmoja murtavalta innovaatiolta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s