Kaik on mänt

Elämänmeno 2Piti sitten lukea Pirkko Saision Elämänmeno (Kirjayhtymä, 1975) heti Sisarusten kanssa putkeen. Kahden vahvasti murteella kirjoitetun romaanin luku peräjälkeen tuntuu kuuloelimissä, ja erityisesti Elämänmenon Eila-äidin imatralainen pojotus alkoi jo jossain vaiheessa rasittaa. Kun tähän lisää muistikuvat Ritva Oksasen loistavasta roolisuorituksesta samannimisessä TV-sarjassa, aistielämys tulvii yli äyräidensä.

Teoksessa äiti-tytär suhde on monimutkainen jo ennen Marjan syntymää. Eilan synnytettyä tyttären yh-äitinä hän on pitkään koko kylän kasvattama äidin hoitaessa yötyötään tarjoilijana ja jouduttua välillä viinan vietäväksi. Eila on itsepäinen, vapautta kaipaava, ovelan juoni nainen, joka tahdonvoimallaan pyörittäisi isoa tehdasta. Naisen puheen tulvan alle jää koko myöhempi perhe, Marja, uusi mies Alpo ja sisarukset Anneli ja Seppo. Jotkut saattaisivat kutsua Eilaa v-mäiseksi ämmäksi; sitäkin hän on, mutta alta paljastuu herkempi, alas painettu puoli.

Elämänmenossa puhutaan kainostelematta seksistä ja ryyppäämisestä. Työväenluokkaisen elämän arkisia koordinaatteja ei kaunistella, vaan ne näytetään sellaisina kuin ne aikanaan esiintyivät. Vaikka Saisio teosta kirjoittaessaan oli taistolaisaktiivi, ainakaan hän ei tekstin tasolla ihannoi tai nosta jalustalle proletariaatin elämäntapaa. Eilan ja Marjan ongelmainen suhde ei suoranaisesti johdu köyhyydestä tai kouluttamattomuudesta; luultavasti sama jännite olisi muodostunut näin erilaisen parin välille, olivatpa he mistä yhteiskuntaluokasta hyvänsä. Kahden työssäkäyvän vanhemman koti ei ole suoranaisesti köyhä, vaan ajan hengen mukaan niukka. Lasten koulutukseen suostutaan panostamaan, jos he osoittavat akateemista kyvykkyyttä.

Elämänmeno 1Marja on älykäs, mutta haaveiluun taipuvainen nuori nainen, joka viettää liikaa aikaa piirtäen ja romaaneja lukien. Hän pääsee vielä keskikouluun, mutta opintomenestys ei riitä lukioluokkiin saakka. Marja haahuilee todella aikaisten alkoholi- ja seurustelukokeilujen ja uskoontulon hurmoksellisuuden välimaastossa. Kalliossa nuorilla on omanlainen vapautensa, vaikka Niemisen perheessä viinan- ja tupakanhajuiset teinit saavatkin äidiltä remmiä. Perheen kuri alkaa löystyä siinä vaiheessa, kun äiti ei enää kehtaa piiskata ”karvaperseistä” kuopuspoikaansa. Marja ei lopulta olekaan perheen ongelmanuori, eikä edes tule kolmikosta viimeisimpänä ja haisevimpana kotiin. Suhde äitiin helpottuu, kun Marja siirtyy oman elantonsa hankkivien kunnialliseen kastiin.

Eilan temperamenttisuus, äkkipikaisuus ja tietynlainen katkeruus muodostavat niin järeän henkilöhahmon, että muille hahmoille jää vähän tilaa. Hänen tapansa velloa nuoruutensa miessuhteissa ja verrata eri sulhasten seksuaalista kyvykkyyttä toisiinsa on tragikoomista. Näinä päivinä Eilan tyyppinen nainen olisi puumana jo ties kuinka monennella kierroksella; tässä avioliiton kunniallisuudesta pidetään kiinni, vaikka kiusaus aidan vihreämmälle puolelle on suuri.

Elämänmeno on kieltämättä viihteellinen romaani, mutta samalla älyllinen ja poliittisesti nyansoitunut. Teoksen kommunistit ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Kommunismin ja uskovaisuuden välillä on yhtäläisyyksiä; molempiin leireihin kalastellaan ihmisiä samasta lammikosta. Kommunistisen Lempi-kummitädin viisaan lempeä hahmo nousee vastapainoksi dominoivalle Eilalle, ja hänen merkityksensä kasvavan Marjan kipuilun keskellä on merkittävä. Ennen huostaanottojen aikaa ongelmanuorilla oli aina mahdollisuus paeta hankalia kotioloja sukulaisiin tai ystävien luo. Saisio kertoo yhteisöllisen lastenkasvatuksen ajasta, jolloin erityisesti lapsettomat ystävät ja sukulaiset osalllistuvat talkoisiin, ei pelkästään hyväntekijöinä vaan saaden itsekin paljon irti lapsen tai nuoren kanssa olemisesta.

Saisio on tiivistämisen mestari: tässä käydään läpi noin kolmikymmenvuotinen historia parissasadassa sivussa. Tarina keskittyy Helsinkiin, mutta sukujuurien painopiste on idässä. Niemisten perheen kesälomareissu Savoon oli yksi hupaisimmista episodeista koko teoksessa. Eilan tympiintyminen hötkyilemättömien, uskovaisten, mutta salaa ryypiskelevien miehenpuoleisten serkkujen luona oli kouriintuntuvaa. Laajemmalla tasolla romaani analysoikin Suomen massiivista rakennemuutosta ja urbanisoitumista. Vaikka en ole itse elänyt kaupunkeihin muuton piikkiaikaa, 60-lukua, tuo tämä teos mieleen kaikuja omasta lapsuudestani ei pelkästään TV-sarjamuistojen vaan myös teoksen hahmoja muistuttavien reaalimaailman naapureiden ja sukulaisten muodossa. Teos sopii hyvin ikäpolveni nostalgiannälkäisille, mutta taatusti myös nuoremmille lukijoille, sillä Saision ilmaisu on edelleen elinvoimaista ja nauruhermoja kutkuttavaa.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kaik on mänt

  1. Eila on kyllä the Romaanihenkilö. Tärkeä teos tämä, erään ajan kuva eräästä perheestä, jonka kaltaisia varmasti oli monia myös irl.

    • Etnisiä stereotyyppejäkin voisi kotimaisesta kirjallisuudesta tutkailla :). Karjalaisämmiä nyt on monenmoisia, mutta harvoin tapaa hidasälyistä tai laiskanpulskeaa karjalaista naista kirjoissa tai leffoissa. Päällepäsmäävyys taitaa olla yleisin piirre. Jatkan tutkimuksiani…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s